Yksin kotona ja hyvää uutta vuotta!

Yksin kotona. Olin 2 päivää. Välillä olen seurannut kateellisia niitä perheitä joissa isä ottaa lapset mukaan ja äiti saa ihan oikeasti olla kotona ihan_yksin. Nyt se tapahtui meilläkin. Mies lähti lasten kanssa mummolaan eli anoppilaan jo maanantaina ja sovimme että minä, työn orja, tulen sitten velvollisuuksien jälkeen uudenvuoden aattona eli tänään.

Ensimmäinen ilta meni ihan kivasti, oli baletti ja olin kotona vasta 21.30. Ja kissat ovat kuitenkin seurana :

Eilen töistä tullessa en osannut tehdä mitään, en siis yhtään mitään. Ahdistikin jotenkin. Katselin miehen lähettämiä kuvia mummolasta, lumiukkoja ja lasten iloisia naamoja. Huokaus.


Lopulta laitoin viestin ystävälleni että lähdetkö lenkille. Ei lähtenyt, mutta lähdimme sen sijaan shoppailemaan vähän uudenvuodenjuttuja ja kutomislankoja (Neulomisterapiani on nyt saanut jatkoa).
Oli kivaa. Kotona olin vasta kasin maissa, ja sitten olikin jo ihan helppo kokata iltapalaa ja lösähtää telkkarin ääreen.

Nyt kun yksinoloon alkoi jo tottua, se loppuu. Tänään on hyppään bussin kyytiin ja matkustan rakkaan perheeni luo. Mietiskellen ensi vuotta: lapset kasvaa, esikoinen aloittaa koulun...mitäs me aikuiset? Vanhetaan taas vuosi lisää!

Haluankin toivottaa kaikille oikein ihanaa ja valoisaa uutta vuotta 2015!

Tuli talvi!

Nyt sitä sitten saadaan, lunta. Tälläkin hetkellä. Vaikka en suuri talven ystävä olekaan, pidin kyllä tästä sääilmiöstä. Tuntui että mikä tahansa on parempi kuin se märkä, musta ja hiekkainen keli joka oli vielä edellisenä viikonloppuna ennen joulua. Hiekan määrä oli loputon, ja haalareita ja hanskoja sai pestä joka päivä.
Nyt pysyvät haalarit, hanskat ja kengätkin puhtaina ja elämä on hieman helpompaa.

Ihan parasta ulkoilua joululomalla oli siis pulkkamäki. Koska satumme asumaan erittäin korkealla paikalla, on pulkkamäkiäkin ihan 50 metrin säteellä. Ja kunnon pulkkamäkiä onkin. Siinä sitä saa hyvää liikuntaa, kun vetää lasta pulkassa takaisin mäen päälle koska tunnetustihan "mä en jaksa kävellä".

Koska hikinen toisen pulkan metsästys ei tuottanut tulosta, meidän oli pärjättävä vain yhdellä pulkalla. Toinen jäi auttamatta rannalle roikkumaan, tosin useimmitenhan lapset laskivat yhdessä.
Meidän lähiPrismasta löytyi ainoastaan enää ohjattavia Stiga-pulkkia, hintaan 39 euroa. ÖHÖM!
Viime vuonna kuopuksen kanssa pärjättiin vauvapulkalla. Nyt se ei enää tullut kysymykseen, seurauksena hyvin loukkaantunut: "olenhan jo iso tyttö".

 

Kyllä täytyy myöntää, että ulkoilu kivassa talvisäässä on oikeasti ihan kivaa. Talven valo on jotain

ainutlaatuista.

 

 

 

Illan tullen on ihanaa istua kotona ja katsoa hämärtyvää iltaa. Tulipas ulkoiltua! Velvollisuus hoidettu.

 

 

Tuossa kuvassa taitaa kylläkin olla auringonnousu, mutta rusko mikä rusko... niitäkin on ihan kiva talvella käydä kuvaamassa kun auringonnousu tapahtuu tuossa kl 9.45...

 

Mukavia talvisia vuoden viimeisiä päiviä kaikille :)

Case joulukuusi

Yksi juttu mikä on muuten ihan ehdoton minun joulussani, on oikea joulukuusi. Äitini on ehdottanut meille monen vuoden ajan muovikuusta: helppo noutaa kellarista, ei karise, eikä hävittäminen ole ongelma. Ei ikinä!! Nuo asiat eivät nyt muutenkaan ole olleet mitään ongelmia. Muovikuusihan on TÄYSIN sieluton! Yksi tärkeimmistä asioista kun on kuusen tuoksu.

Minä itse asiassa huomaan olevani joulukuusinipo. Kun ei mikä tahansa kuusi kelpaa. Haluan olla ehdottomasti itse valitsemassa kuusta. Paksut oksat pitää olla. Ja paksut neulaset. Ja sen pitää tuoksua hyvälle. Pihtakuuset ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi. Kalliimpia ovat toki, mutta mieluummin sitä maksaa, kun kärsii koko joulun :D

Toinen tärkeä asia on kynttilät. Viime jouluna tragedia oli lähellä. Huomasin edellisenä iltana että kuusenkynttilät ovat lakanneet toimimasta. Siis, yritin vaikka mitä mutta lähestyvää paniikkia oli vaikea hallita. Itku ei ollut kaukana.
Kello oli 20.00, eli lähin Prisma oli vielä tunnin auki. Lähdin sinne pahoin aavistuksin. Näinköhän siellä olisi enää yhtään mitään joulujuttuja...?

Jouluhyllyt olivat tyhjää täynnä. Mieli kävi kuumeisesti. Sitten katseeni osui kampanjapöytään. Siellä.. voiko olla...!!?? Näin laatikon, jossa näytti olevan kuusenkynttilöitä. OLI SIELLÄ! Laatikko oli aivan ruttaantunut. Kyselin huolissani kassalta, että toimivathan nämä varmasti. Olin niin onnellinen että hyvä kun en halannut myyjää.

Ja ne toimivat! JIPPII, joulu pelastettu!!

Olen myös tosi nipo kynttilöissä sikäli että niiden täytyy loistaa. Meillä on muuten koko taloudessa LED-valot, myös sähkökyntteliköissä. Mutta kuusenkynttilöitä se ei tule koskemaan. Olen käynyt tästä jo monta keskustelua mieheni kanssa ja sanonut, että en tule tässä asiassa periksi antamaan. PISTE.

Koristeet ovat myös tärkeitä. Joka joulu perinteen mukaan lapset saavat Stockan joulutorilta valita yhdet koristeet. Jotenkin siihenkin tekisi mieli tunkea näppinsä etteivät vaan valitse mitään RUMAA. Jotenkin olen saanut hillittyä itseni.
Stressittömän joulun oppaassa neuvottiin, että lasten kannattaa antaa koristella kuusi. Eihän se haittaa että koristeet ovat yhdessä läjässä. Miten niin ei haittaa ???!!!!!
Kyllä se vaan haittaa. Lapset saavat kyllä koristella kuusta, mutta yleensä, illan pimennyttyä ja lasten uinahdettua, käyn hiukan korjailemassa koristeiden paikkoja :D Että näin.

Jaahas, tänään onkin muuten the kuusenhakuilta. Pidämme sen parvekkeella pari päivää ja sitten päästään koristelemaan. Ja laittamaan ne valot. Ja sitten sohvannurkkaan kirja kädessä kuusta ihailemaan ja tuoksuttelemaan. Ah :)

Oikein rentouttavaa joulua kaikille!

Kosmetiikan TOP5 ja Pirjon laittamat ripset

Ajattelin tässä vähän päivittää tämän hetkisen kauneudenhoitotuotteiden TOP5. Samalla pääsen kehumaan ihan ykköstäni eli Studio NDN:n Pirjon tekemiä kestoripsiä. Helpottavat pienten lasten äidin elämää huomattavasti! Ripset ovat luonnolliset, mutta silti näyttävät.

Tässä kuvassa ei siis ole muuta meikkiä kuin rajaus alaluomella.
Ripsiväriä ei siis tähän listaan ole tulossa :-)

Meikkivoiteena pysyy edelleen Lumenen CC -voide. Tasainen ja kaunis lopputulos, ei liian peittävä. Sävy 2 tulee ehkä olemaan aavistuksen liian tumma minulle talvella, mutta sävy 1 on taas liian vaalea. Ihanne olisi siis jotain näiden väliltä.

Luomivärinä on Diorin 5-couleur. Ei ole sen voittanutta. Upea levittyvyys ja kauniit sävyt. Omani on lähellä tätä (ei ole enää luultavasti myynnissä, koska en löytänyt täsmälleen sitä mitä itse käytän) :

Huulipunani on nyt niin ikään Dior kiilto. Tarpeeksi väriä minulle, mutta ei liikaa:

Sävynä 872, Mona Lisette.

Poskipunaa itse asiassa haen tällä hetkellä. Luulen että päädyn kokeilemaan Lumenea. Sävy täytyy päästä testaamaan livenä jonnekin... pirteä sen täytyy joka tapauksessa olla, eli ei ruskeaa eikä liioin pinkkiä vaan jotain siltä väliltä.

 

 

 

Siinäpä nuo. Vinkkejä hyvistä tuotteista otetaan vastaan :)

Mitä sinun joulunalusaikaasi kuuluu?

..Siis ensiksi: ihan kamala sanahirvitys tuo. Joulun-alus-aika. Suomen kieli on ajoittain ihmeellinen.

Jostain syystä minä olen ihan kummallisen kiinnostunut toisten ihmisten joulunviettotavoista. Ja myös siitä, milloin ja miten he aloittavat joulukoristelut ja sen fiilistelyn joka jouluun liittyy. Naistenlehdissä on ollut monta kolumnia ja kirjoitusta siitä, miten kenenkin joulun vietto menee, ja ahmin ne jutut aina suurella mielenkiinnolla. Normaalia? :)

Itselle ehdottomia joulunalusjuttuja ovat mm:

Hyasintti. Ehdottomasti. Ihana tuoksu! Tiedän että jakaa mielipiteet.. mutta onneksi mies ei ole ainakaan vielä saanut kovia aivastuskohtauksia.
(kuva on kaamea...iltahämärässä otettu...mutta en jaksanut odottaa että kukat avautuvat kokonaan)

Lasten tekemät joulukoristeet. Huippuja! Tässäkin ideana niinkin yksinkertainen asia kuin pyykkipoika.

Piparkakkutalo. Aina sama Annas pepperkakshuset. Helppo koota. Ja hyvää!
Syödään heti kun joululoma alkaa :)

Ai niin: jouluvalot! Niistä ei ole kuvaa. Paitsi tuo yksi joka oli jo aikaisemmassa kirjoituksessani. Ihan must.

Ja koska olen niin sanomattoman kiinnostunut muiden jouluasioista, olisi kiva kuulla muidenkin tapoja ja ilon aiheita :)

No tehoaako se valoimpulssi lopultakin pigmenttiläiskiin?

Vastaus tulee heti: Uskon että tehoaa.

Tapauksia on tietysti erilaisia ja itse opin kantapään kautta että valoimpulssihoitoon kannattaa mennä jo niiden läiskien synnyttyä, eikä turhaan odotella. Toki se riippuu aika paljon rahatilanteesta, mutta positiivista on se, että hoidossa ei tarvitse käydä useammin kuin kuukauden välein. Jotkut kiinteytys- ym. hoidot vaativat melkein viikottaisen käynnin sarjahoitona.

Olen siis itse käynyt valoimpulssihoidossa Kauneushoitola Lumiannassa , joka sijaitsee kätevästi aivan Helsingin keskustassa. Pidän myös hoitolan ilmapiiristä, tulee heti rentoutunut olo jo sisään astuessa. Annika on rauhallinen ja ammattitaitoinen kosmetologi. Valoimpulssitkin aloitettiin minulle varovasti pienellä teholla, koska ihoni ei ole kovin paksu. Kun huomattiin että iho kesää voimakkaampaakin impulssia, lisättiin tehoja. Pientä kuumotusta ja ihon aristusta kummempaa ei ole tullut jälkioireina.

Yleensä valoimpulssihoitoa suositellaan otettavaksi 3-5 kertaa. Minulla tulosta alkoi näkyä vasta
3. kerran jälkeen, kun lisättiin tehoa. Tämä johtuu siis siitä, että pigmenttiläiskät ovat kasvoissa olleet useita vuosia, tulosta olisi varmasti tullut nopeammin kun olisin tajunnut mennä aikaisemmin :)

Iho on myös joka hoidon jälkeen hyvin hehkuva ja kiinteän oloinen. Eli tekee se valoimpulssi muutakin :) Pigmenttiläiskät ovat alkanet hajoilla pienempiin osiin ja tilalle on tullut vaaleaa ihoa.

Uskomatonta mutta totta!
Viimeksi otin vielä samaan hoitoon ihonpuhdistuksen ja hieronnan ja olin ihan puoliunessa ja nirvanassa. Ihana rentoutuminen tämän arkisen räntäsateen keskellä. <3

(kuva ei ole omani)

Sukka- kukka- ja vauvaterapiaa :)

Aloin tässä miettimään asioita mitkä tuovat tällä hetkellä iloa elämään. Ykkönen on tietysti oma perhe, sehän on selvä :) Pientä vauvaa meille tuskin enää tulee (nyyh..) joten otan kaiken ilon irti siskoni pienestä pojasta. Pääsen ikään kuin seuraamaan taas vauvan kasvua ja haistelemaan pientä lämmintä päätä ja nukkatukkaa aitiopaikalta.

Olen viritellyt myös kevään jälkeen sukankutimeni. Onpas muuten uskomattoman rentouttavaa! Katsoin viime talvena netistä ohjeet kantapään tekoon ja nehän olivatkin varsin hyvät ja selkeät ohjeet. Laitan ne nyt tähänkin:
http://www.yhteishyva.fi/viihde-ja-vapaa-aika/neuleohjeet-ja-askartelu/villasukan-kantapaa--kolme-ohjetta/0218010-77624

Tuossa on vielä mahdollisuus valita kolmesta eri kantapäästä se mieluisin. Itse suosin tuota vahvistettua kantapäätä eli versio 2:sta.

Tällaiset sukat sain syntymään:

Nämä ovat miehen jalkoja lämmittämään. Nyt on työn alla ystävän sukat joululahjaksi. Hän valitteli ettei omista yksiäkääv villasukkia ja on itse liian kiireinen neulomaan. Ymmärrän:
Itse olen villasukkafriikki ja pidän niitä välillä yölläkin jalassa.

Tällä hetkellä iloitsen myös tulppaaneista. Valkoinen on lemppari, nyt olen metsästänyt punaisia, mutta eipä tahdo niin vain löytyä. Valkoisetkin ovat kyllä ihan kivoja tähänkin vuodenaikaan, varsinkin punaisten kaitaliinojen kanssa:

Siinäpä ne. Lämpimiä ajatuksia ihan kaikille tähän pimeään kaamosaikaan <3

Joulun odotusta

Joulun odotukseen kuuluu perinteisesti Stockmannin jouluikkunat. Ryysistä oli, mutta on se aina yhtä taianomaista.

Mieluinen oli erityisesti tuo pinkki My Little -pehmoponi ylemmässä kuvassa.

Ihanasti on otettu huomioon myös lapsen maailma. "Maan" alla on luolia, joissa asuu hiiriä ja muita pikkueläimiä ihanissa kodeissaan.

Kun ikkunoita oli tutkittu tarpeeksi (ja olihan kylmä, huh!!), mentiin sisälle Argos-halliin. Sielläpä saakin sitten olla kylmä hiki otsalla 3-vuotiaan kanssa!! Kapeat hyllyvälit, ja joka "oksalla" lasisia tai posliinisia joulukuusenkoristeita. Huh... Ja oli niitä särkynytkin. Olin jo etukäteen vannottanut ettei mihinkään saa sitten koskea. Hyvin meni jakeluun, jopa niin hyvin että 3v. tokaisi 6-vuotiaalle että "ei saa koskea" kun 6v. tutkiskeli hieman tarkemmin erästä ihanuutta :)

Perinteisiin kuuluu että lapset saavat valita joka vuosi yhdet koristeet joulukuuseen. Tänä vuonna valintana oli vaaleanpunaiset posliinienkelit. Ah, ihanan imelää :)
Valinnan vaikeus oli kyllä suunnaton. Esikoinen olisi oikeastaan halunnut posliinisen muffinin (!!)
mutta onneksi se oli hinnoiteltu yli meidän budjetin (thank god!).

Sieltä sitten Hesburgeriin syömään. Lapset valitsivat jälkkäriksi pehmikset mansikkahillolla. Aikuiset kinuskikastikkeella. Kuinka kummassa kävikin niin, että lapset halusivat ne kinuskikastikkeella vuoratut kun pehmikset tuotiin pöytään?? Saimme siis miehen kanssa uhrautua lasten hyväksi.

Kotimatkastakin selvittiin lähes kunnialla. Ensi vuonna uudestaan.
Siihen saakka keskitytään ihanaan joulun odotukseen ihan kotona :)