Kruunuvuori Ghost town - hylätyt huvilat

Yksi paikka, johon kesälomasta kannattaa uhrata ainakin yksi päivä, on Kruunuvuori ja sen hylätyt huvilat. Paikka on suorastaan maagisen aavemainen ja ainakin se minussa herättää todella voimakkaita tunteita ja jopa pelkoa. Sijainti on upea, merenrannalla ja lähellä asutusta, mutta silti syrjässä metsän keskellä. Taloille ei vie tietä, vaan risteileviä polkuja. Koko alue on ränsistynyt ja lahonnut, ja siellä kulkiessa voi vain arvailla missä loistossa nämä kauniit rakennukset ovat joskus olleet. Tämä alue alkoi rakentua jo 1800-luvulla, ja vuonna 1955 suomalainen liikemies Aarne Aarnio osti alueen, ehkäpä rahankiilto silmissään tarkoituksenaan muuttaa se tuhansien asukkaiden asuinalueeksi. Onneksi kaupunki kuitenkin suojeli aluetta, ja on tehnyt sitä tähän päivään saakka. Nyt huhutaan jo kaavoituksessa olevan 10 000 asukkaan asuinalue. Teinit ovat ilmeisesti myös yrittäneet edesauttaa hanketta muutamilla tuhopoltoilla, ja muutama huvila onkin kadonnut savuna ilmaan.

Ensimmäinen huvila alueelle tultaessa, Lindbergin huvila, ja ainakin minun mielestäni kaikkein vaikuttavin.

Sisältä tuo huvila on tämän näköinen. Parempi katsoa siis vain ulkoa.

Seuraavassa huvilassa, nimeltään Villa Walhelm, asuttiin 1980-luvulle saakka. Lattialta löytyi runsaasti mainoksia ja jopa osoitettua postia Siiri-nimiselle naiselle. Jostain muistan lukeneeni, että huviloissa asui Aarnion työntekijöitä. Villa Walhelmin sisätiloista löytyi myös vanha hella sekä pari hetekkaa:

 

Villa Walheimista eteenpäin on Puutarhurin huvila, vanhojen kivisten aidantolppien jälkeen alkavalla "pihatiellä":

 

 

 

Sisällä oli näin hyvin säilynyt kakluuni, joka tosin oli saanut koristelut kylkeensä:

 

 

Myös täällä oli vanha hella:

 

 

Puutarhurin huvilan jälkeen saavuimme Villa Kissingen pihaan, joka olikin jo aika surullinen näky...

 

"The rich arsehole inn"...

 

Aavemaiset portaat johtivat yläkertaan. Liukuukohan näitä pitkin iltahämärässä joku vaalea hahmo...?  Ainakin Villa Kissingen pihalla on 100 vuotta vanha Makki-koiran hauta. Tätä emme löytäneet, sillä hautakivi on kuulemma varastettu! Uskomatonta...

 

Viimeinen huvila meidän reitillämme oli Villa Hallebo, joka kyllä itse asiassa voisi olla jopa asuttavassa kunnossa, jos ei liikoja vaadi. Ulkona oli tällainen kyltti:

 

 

Ulko-ovi oli kuitenkin apposen auki. Kun kurkistimme sisään, jostain kuului selvästi kahahdus...Emme siis laittaneet nenäämme tämän pidemmälle...

 

 

Kruunuvuoren aluetta on vaikea selittää. Eivätkä kuvatkaan kerro riittävästi. Päällimmäisenä jää mieleen välinpitämättömyys, ja mietintä siitä, millaista elämää alueella ja näissä kauniissa taloissa on joskus vietetty. Miksi niistä ei ole haluttu huolehtia? Jos haluat tietää lisää tästä alueesta, kannattaa lukea kirja Unohdettujen huviloiden tarina, Minna Torppa ja Aurora Reinhard

 

 

Kesäinen piknik

Meillä on jo vakiintunut käytäntö, että varsinkin esikoinen pyytää eväsretkelle tai piknikille. Niitä ollaan tehty paljon lähiympäristössä. Sitä joskus miettii, että eikö menisi helpommalla, jos piknikin rakentaa vaikka parvekkeella, tai pihalle jossa on hiekkalaatikko tai muuta viihdykettä. Mutta on se pakko itsekin todeta, että kun näkee pienen vaivan maisemanvaihdoksella ja mennään oikeasti luonnonhelmaan, metsään tai vesistön rannalle, on tunnelma on ihan erilainen. Toki, satumme asumaan ihanteellisessa paikassa sikäli, että lähellä on jokirantaa, metsää tai peltoja, mikä milloinkin sattuu miellyttämään. Eikä matka ole tosiaankaan pitkä.

 

 

Aina ei huvita kävellä...silloin tarvitaan iskän hartioita.

 

 

Lapset valitsevat evääksi aina berliininmunkit. Aina.

 

                                       Nurmikko hellii paljaita jalkoja, Sekä isoja että pieniä. <3

Kahvi tästä kupista luonnossa maistuu sata kertaa paremmalle, kuin hienoimman kahvilan cappuccino sisätiloissa :D

 

 

Kyllä Suomen kesä on kaunis!

Onnelliset kesälomalaiset :)

 

Eläimiäkin nähtiin. Nurmikosta löytyi pieni sammakko, jota lapset ihmettelivät isän kanssa. Tietysti sitä piti saada jopa silittää (yäk), kunnes sammakon annettiin mennä omia menojaan joelle. Minä pysyin todellakin kauempana. En sinänsä kammoa hämähäkkejä tms. mutta jokin sammakoissa on ihan hirvittävän vastenmielistä! Se ajatus limaisesta, nahkeasta olemuksesta, yääk..Tosin tämä minun pelkoni taitaa kummuta loppukesän tunnelmista mökille. Se, kun illalla pihalla kulkiessa kuulee kahahduksia ja varsinkin rantaan mennessä, sammakko loikkaa polulta metsään jalan tieltä. Vaikka järjellä tiedän, etteivät ne mitään tee ja "järkevämpää" olisi ehkä pelätä käärmeitä, ampiaisia tms. niin en pysty mitenkään selittämään kammoani sammakoita kohtaan.

 

No, viestinä kuitenkin; tehkään paljon retkiä lasten kanssa vaikka ihan lähimetsään. Varmaan teettekin :) Se palkitsee yllättävän paljon aikuistakin, antaa hyvän mielen ja lapsi muistaa hetket taatusti ehkä vielä aikuisenakin!

Hieman seerumeista

Lupasin tuossa keväällä testata muutamia seerumeita Biothermilta ja Nivealta. Nyt olen testannut niitä kaikkia ja tadaa...tulokset tulevat tässä :) :

Ehdoton voittaja:
Biotherm Serum in oil.

Tuote on tarkoitettu vain yökäyttöön ja siten olen sitä käyttänytkin. 4 painallusta riittää koko kasvoilla ja kaulalle eli tämä on todella riittoisaa. Mitään radikaalia en sinänsä ole huomannut, mutta pärjään ainakin näin kesällä pelkällä tällä, ei tarvitse enää voidetta lisäksi. Suureksi surukseni pigmenttimuutokset eivät ainakaan vielä ole vaalentuneet, tosin eivät tummuneetkaan sen kummemmin.


Kakkossijan ansaitsee Nivean Serum in pearls . Ostin sen kympillä Sokoksen 3+1 päiviltä ja olihan kyllä todella hyvä tuote! Olen joskus Nivean kroppavoiteita käyttänyt, mutta kasvovoiteiden käyttö rajautuu aurinkovoiteisiin. Tämä oli kyllä tosi positiivinen juttu ja niinikään riitti itsestään yökäyttöön. Pallukat ovat tosi kivoja :D tuote levittyi hyvin ja oli enemmän voide-seerumi kuin pelkkä seerumi.

Jumbona maaliin pääsi tällä kertaa Biothermin Skin Best -serum in cream. Todella erikoinen, voidemainen ja samaan aikaan puuterimainen koostumus joka vain liukui iholla imeytymättä sen kummemmin. Jäi sellainen outo silikonimainen pinta ja päälle levitetty meikkivoide tai värillinen kosteusvoide rullaili seerumin päällä. Sinänsä outoa, koska tämän sarjan yö- ja päivävoiteet ovat ihan huippulaatua. Mutta seerumi ei nyt ollut onnistunut veto, joskus näinkin.

Kesä ja keskikesä ja juhannus ja KESÄ

Siis kesä on vaan niin ihana. Niin IHANA!
Tästä fiilistelystä ei vaan tule loppua. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, en tiedä onko ihaninta tama meneillään oleva alkukesä (keskikesä?) ja loman odotus, vai se varsinainen lomalla olo, vai molemmat? Mutta, kaiken kaikkiaan; ihanaa aikaa. Enkä lähtisi Suomesta kuin ihan vain pieneksi hetkeksi jonnekin muualle, jos on pakko :D Tästä lyhyestä, valoisasta ja kauniista ajasta on vain otettava kaikki irti. Sinänsä huvittavaa kun lapsi kysyy "onko nyt kesä?" Eikä kelleen liene uutta tämän vuoden viileä alkukesä, jota päivitellään jonkun kanssa jos ei nyt joka päivä niin ainakin joka toinen.

Keskikesän ihanaa kukkaloistoa :) Ehkä me suomalaiset osaamme todella ottaa kaiken irti luonnon kauneudesta kun se on vain noin 15 % vuoden kierrosta kun täällä ylipäänsä kukkii mikään..? :D Mutta luonnonkukat ovat kyllä upeita.

Tämä kuva on otettu juhannusaattona matkalle rannalle rekisteröimään auringonlaskua :) joka ei kai sinänsä laske ollenkaan. Tosin sitä en valitettavasti jäänyt todistamaan vaan menin nukkumaan viimeisenä kl 1. On kyllä ollut niitäkin juhannuksia, kun on ulkona istuttu se lyhyt pimeä hetki ja menty nukkumaan vasta kun aurinko valaisee jo puun runkoja, Voi, olisihan se joskus vielä kivaa valvoa koko yö ( muutakin kuin vaippahousun takia :D)


Juhannus sinänsä meni mukavasti anoppilassa. Rennosti. Kuten kuvasta näkyy, olin apukuskin paikalla:

Eikä ollut edes ruuhkaa :D lähdettiin siis juhannusaattona puolilta päivin ajelemaan. Lapset nukkuivat koko automatkan ja aikuiset höpöttelivät. Ihana anoppi oli jo käynyt ennakolta kaupassa joten siitäkään ei tarvinnut huolta kantaa. Ah, joskus on vaan niin ihanaa antautua hemmoteltavaksi!

 

 

Juhannuksen asiankuuluvat lisävarusteet :) ...

 

 

 

... ja se laskeva aurinko :) Tämä kuva on otettu siinä puoli kymmenen tienoilla. Lohdutin itseäni että heinäkuun lopussa aurinko laskee jo paaaljoon aikaisemmin ja niitä purppurataivaita saa silloin kuvata vaikka joka ilta. Nyt oli tyytyminen tähän.

 

 

Lämmin hiekka varpaiden välissä :) Jaettu kuohuviinipullo ja oman siipan seura. Lapset anopin luona, tekstiviesti: "lapset nukkuu, tulkaa hissukseen". Loppuilta pelattiin Trivial Pursuitia kolmisin, hämärässä, lapset tuhinaa kuunnellessa. Ihana ihana kesä!

Fiilistelyn huippu?

Muistatteko nuo koululaisvitsit? Mikä on hitauden huippu? - Etana jarruttaa kurvissa. Ehehe..

Olin esikoisen kanssa kitarisaröntgenissa Kätilöopiston sairaalassa ja sain päähänpiston Napata hissin 5.kerrokseen kohti Haikaranpesän synnytysosastoa. Siellä tama ensi syksyn koululainen syntyi 7 vuotta sitten. Voi liikutus...

Juhannus. Juhannus?

Mä nyt oikein aloin miettimään että mitä ihmettä kirjoittaisin? Kun mieli tekee kirjoittaa mutta ei ole aihetta :D
Se ainakin mistä kaikki nyt puhuu, on tämän kesän sää! Siis kun on niin kylmä ja tuulee. Itse en ole kauheasti ehtinyt kiinnittää asiaan huomiota muuta kuin vapaapäivinä ja viikonloppuina. Kyllä oikeasti tuulee niin, että tulee kylmä ja ulkona ei ole viihtyisää. Mutta mitä se työssäkäyvää haittaa? Inhottavampaa on istua tulikuumassa bussissa haistelemassa ihmisten pettäneitä deodorantteja. Hyh.

Ja sitten ylihuomenna on juhannus! Lapsuudesta aina muistaa että juhannuksena paistoi aurinko, ja teininä myös. Teininä menin aina mummille yksin junalla, tai sitten myöhemmin kaverin kanssa. Ja siellä mentiin lavatansseihin. Ihan huippua! Lavakulttuuri hiipuu Suomessa. Tällä mun teinilavalla järjestettiin 31.5. tanssit ja myös disco, osallistujia yhteensä 30 (!). Kuinka surullista.

(Ollaan muuten miehen kanssa monta kertaa muisteltu noita lava-iltoja. No, teinejä ei enää oltu mutta pari vuotta ehdittiin vielä yhdessäkin siellä hillua, niinä kulta-aikoina. )

Nyt ei sitten paista edes aurinko. Viime vuonna oli +13 astetta ja ylempänä Suomessa satoi lunta. Ei vaan minun nuoruudessani..
Ja sitten muka juhannuksesta alkaa päivät lyhenemään. No, ihan sama! Heinäkuussahan se kesä vasta oikeasti alkaa :D Ja sekin on juhlaa kun aurinko laskee vähän aikaisemmin kuuin kl 23.30, jolloin on toivoa saada lapset nukkumaan ehkä jo ennen kymmentä kun ilta-aurinko ei porota verhojen välistä huoneeseen...

Tässä muutama ihana fiilistelykuva alkukesästä:

Mä oon muuten joskus ihan oikeasti osannut tehdä voikukkaseppeleen, mutta miten se nyt olikin niin vaikeaa? Varret tököttivät suorana ja sitten kun niitä yritti kiertää ympyrälle niin katkesivat. Vinkkejä??

Koiranputket suurina pintoina ovat niin KESÄ ! <3

Käytiin lasten kanssa Viikin pelloilla lehmiä katselemassa. Eipä uskoisi että kuvat ovat Helsingissä. Kyllä se taitaa olla niin, että kesällä vaan kaipaan sitä maaseudun rauhaa ja tällaisia maisemia :) Helsingin keskustassa, kauppatorilla ja siellä on oma tunnelmansa, mutta en tiedä... ehkä piipahduksen verran? Kummasta sinä pidät enemmän?

Vasikoita ihmettelemässä :) Ujoja olivat, eivät tulleet syötettäväksi eikä paijattavaksi.

KESÄ KESÄ KESÄ :D Mikä riemu ja vapaus!

Mitäs tuijotat? Tämä lehmä oli kaikkein rohkein, hänelle sai syöttää voikukan lehtiäkin.

Mietin oikein mielessäni, että meidän lapset kasvavat ikään kuin maalla kaupungissa. Eli 8 km ollaan keskustasta ja kaikkien palveluiden äärellä, mutta kuitenkin ihan takapihalta löytyy luontoa, metsää, vettä... Usein parasta onkin, kun mennään vaan ihan lähistölle eväspiknikille, lapset löytävät leikkipaikan metsästä ja saadaan herkkuja. Eikä kukaan väsy ja pissallekin pääsee pian ihan omaan kotiin, jos tulee kiire :)
Jännä sitten nähdä, millaisia heistä tulee. Kaipaavatko maaseudun rauhaa, siis ihan oikeaa maaseutua, vai haluavatko asua kivikaupungin sykkeessä. Heillä kun nyt on vähän molempia.

Summa summarum: Juhannusruusut kuitenkin kukkivat! Eli juhannus on oikeasti ihan ovella. Oikein hyvää juhannusta kaikille :)

Kesä on täällä!

Voi ihana kesä! Ja siis nimenomaan alkukesä. Jostain syystä tämä on se ihana, ihana aika kun koko kesä on vielä edessä ja loma ja kaikki :)
Myös luonnon vihreys ja tuoreus on ihanaa.

Tuomet kukkivat :)

Tänä keväänä me juhlimme esikoisen eskarin päättymistä ja sikäli myös kevätjuhlalla oli erilainen merkitys tänä vuonna. Se oli erään aikakauden päätös, ja jopa voisi ajatella että tietyn huolettoman elämänvaiheen päätös.

Koulu alkaa syksyllä ja uudet haasteet, uusi elämä. Toisaalta; haluan ajatella että lapseni elää vielä pitkään huoletonta aikaa, ainakaan ala-asteella eivät läksyt aiheuta kovinkaan harmaita hiuksia ja uuden oppiminen tapahtuu rauhallisessa tahdissa.
Vielä kun koulu on pieni, vain 180 oppilaan koulu (Helsingissä, harvinaista!!), niin uskon että sitäkin turvatummassa yhteisössä pääsemme yhdessä seuraamaan untuvikon uutta elämänsuuntaa. Nyyh...

Kuopus jatkaa vielä päiväkotiuraansa monta vuotta. Ehkä siksikin tässä kevätjuhlassa puuttuivat ne kuuluisat äidin kyyneleet.. omaksikin yllätyksekseni.

Lintsi on auki!

Jee...
Miten sitä olikaan unohtanut koko Linnanmäen huvipuiston teinivuosien ja aikuisuuden (heh heh..) välillä? Vielä jossain vaiheessa parikymppisenä ja vanhempanakin ostettiin kaksisteen miehen kanssa rannekkeet ja mention hurvittelemaan koko päiväksi. Nyt ensinnäkin
a) tulee paha olo jo yhdestä pyörivästä laitteesta
b) jotenkin sitä vaan keksii rahoille parempaa käyttöä koko ajan?

Lasten kanssa, ja heidän siis kasvaessaan on Lintsi saanut taas ihan erilaisen sijan elämässä. On kevät! Lintsi on auki! Sinne! Jee!

Viime vuonna kun kuopus oli vasta 2 vuotta, monet laitteet pelotti aika lailla, eikä ehkä tuo vauhdin hurma ja ilo ollut samaa luokkaa kuin nyt. Ihanaa, että isommallekin 6-vuotiaalle vielä kelpaa hyvin nuo ilmaislaitteet ja tuskin vielä menisikään muihin..tai ei olla edes ehdotettu. Eikä niihin pikkusisko pääsisikään. Tärkeää on, että pääsevät yhdessä <3

Tässä mennään isin kanssa lentokoneessa. Mikä sattuma että se oli pinkki :D
Viime vuonna tähän pääsy jäi kuopuksella kiinni kahdesta sentistä, nyt ei tarvinnut edes mitata.

Tämä on lasten ehdoton suosikki: Pallokaruselli. Siihen piti päästä kolme kertaa. Äitille tuli paha olo, jo ekasta kerrasta. Yöks.