Suomenlinnan retki

Voin aloittaa siitä kun vietimme juhannusta mummin luona ja kuopus oli jo etukäteen esittänyt toiveen jäädä sinne yksin, tai siis kahdestaan mummin kanssa. Juhannus itsessään meni mukavasti ja rauhallisesti, lasten ehdoilla (kuten nykyään vähän kaikki). Grillattiin mummin luona ja juhannuspäivänä uitiin rannalla (allekirjoittanut kastoi talviturkkinsa vihdoin, HUOM.)

Juhannuspäivän iltana tulimme siis kolmisin bussilla kotiin ja kuopus jäi iloisena vilkuttamaan mummin autoon kun kurvasivat pois linja-autoasemalta. Vähän se aina kirpaisee kun lapsesta eroaa vaikka tietää ettei toisella ole mitään hätää. Ja miten ihanaa onkaan antaa se kaikki huomio yhdelle lapselle.

Kuopuksen kanssa Kivinokkaan retken tehtyämme, sovimme esikoisen kanssa että hänen kanssaan tehdään myös retki, ja se suuntautui tällä kertaa Suomenlinnaan. Helsingin Suomenlinna on paikka jonne mielestäni täytyy päästä ainakin kerran kesässä! Ja helpompi mennä jo itsenäisen koululaisen kanssa kuin mieheni leikkisästi nimittämän ”Aikapommin” kanssa (jos tosin nimike ei kovin kaukaa liippaakaan…)

Koululaista kiinnosti tällä kertaa erityisesti tunnelit.

Itsekin muistan miten jännää siellä oli aikoinaan seikkailla. Pimeissä, kosteissa luolissa…Välillä mentiin ihan käsikopelolla. Nyt olimme varautuneet taskulampulla, mutta totesimme että aina kun löytyi vähänkin syvemmälle vievät portaat, kohta oli ovi vastassa eli kulku oli blokattu (tosin osassa luolista oli niin isot lätäköt ja lisää vettä tippui katosta, että olisi oikeastaan ollut hyvä olla kumisaappaat).

Onkohan kyseessä sortumisvaara vai haluttu vaan estää porukkaa kulkemasta ja kuluttamasta perintökohdetta? Toki turvallisuutta on varmasti yleisesti parannettu pikkutytön traagisen putoamisen jälkeen kesällä 2004 mutta en tiedä koskeeko tunneleita vai vain korkeita paikkoja mistä voi pudota.

 Kiipesimme myös Kustaanmiekalle, minä ensimmäistä kertaa. Olipa huikeat näkymät!

  Saaristoa parhaimmillaan.

Kustaanmiekan pikkuisella uimarannalla kävimme myös. Esikoisella oli uikkarit mukana mutta eipä tuo innostunut uimaan – kaksi tyttöä kun nousi vedestä hampaat kalisten. Ja johan me juhannuksena uitiinkin ihan sydämen kyllyydestä. 

Kahvila Samovaariin menimme pitämään iltapäivän sadetta. Tunnelmallinen ihana kahvila vanhassa puutalossa – ja taivaallista juustokakkua! Lapselle minttujäätelöä (se oli jo varmaan syöty kun kuva otettiin :D)

Väsyy ne koululaisenkin jalat...

Siinä meni se ihana kesäpäivä <3

Haluatko kuulaan ja sileän ihon?

Testissä Madaran hedelmähappoja sisältävä ja kuoriva naamio. Tuotteen omilla sivuilla sanotaan näin :
"Tämä aktiivinen, rakeeton AHA-kuorintanaamio tekee ihostasi hetkessä säteilevän luonnon aktiivisten hedelmähappojen ansiosta. Kvittenin hedelmähapot ja C-vitamiini yhdistettynä kosteuttaviin maitohappoihin sekä rauhoittavaan mustaseljaan kuorivat ihosi tehokkaasti ja tekevät sen heleämmäksi, säteilevämmäksi ja sileämmäksi. Hedelmähapot kuorivat ihoa ja poistavat kuollutta ihosolukkoa kirkastaen ihoa ja tehden siitä vastaanottavaisen muille hoitotuotteille. Hedelmähappokuorintaa suositellaan erityisesti samealle, väsyneelle ja ikääntyvälle iholle, jossa on juonteita, ryppyjä ja maksaläiskiä, sekä himmeälle iholle, jossa on tukkeutuneita ihohuokosia tai aknea. Ei sovellu erittäin herkälle iholle. Vegaaninen tuote. "

Sanotaan että eipä paljon mene vikaan. En tunnusta että minulla olisi väsynyt ja ikääntyvä iho mutta pigmentin epätasaisuutta löytyy ja myöskin kuivuutta ja pintaryppyjä. Naamio alkoi kirvellä aika pian heti kun sen oli iholle levittänyt, joten voin uskoa ettei ihan herkälle iholle sovi. Itselläni on aika ohut iho ja se punoittaa herkästi, mutta huomaan kestäväni hyvin myös voimakkaita tuotteita ja kuorintoja sekä esim. valoimpulssihoitoa.

Annoin naamion vaikuttaa 10 minuuttia, ja sitten pesin hehkeät kasvoni :) Eli iho oli todella hyvän ja terveen värinen ja sileä kuin rantakivi. Tykästyin ja tämä jää ehdottomasti vakituiseen käyttöön.

Toinen testissä oleva tuote on Diorin Hydra Mask -yönaamio, lupauksena " kuin olisit nukkunut 8 tunnin yöunet", eli sileän, kosteutetun ja hehkeän hipiän. Säännöllisyys takaa vielä paremman lopputuloksen. No, viime yö oli ensimmäinen, jonka nukuin tällä yömaskilla joten ei ole muuta kokemusta, mutta kyllä iho oli tosi sileä ja kosteutetun näköinen aamulla. Jännittyneenä odotan jatkoa  :-) Ihana tuote kaiken kaikkiaan.

Kivinokkaan retkelle

Yksi loistava retkikohde on Helsingin Kivinokka. Se sijaitsee noin 2 kilometrin kävelymatkan päässä Herttoniemen metroasemalta. Alueella on pieniä kesämökkejä, hiekkaranta, kesäkahvila ja eläimiä. Tällä kertaa neljäkuisia kilipukkeja. Koska olimme siellä maanantaipäivänä, jolloin paikka oli aika autio, pääsi kuopuksemme kilien aitaukseen syöttämään ja harjaamaan eläimiä.

Mikä elämys! 

Pieni varoituksen sana kuului myös koskien hameenhelmoja; harmaa Nappula-kili oli kuulemma syönyt hoitajan hameen takaosasta helmapitsit kun nainen oli selkänsä kääntänyt :D

Mikähän huuto olisikana seurannut jos tämän pinkin ihanuuden olisi joku syönyt.. Elämme nimittäin rimssuaikaa.

Myös kanoja ja kaksi kukkoa oli omassa aitauksessaan. 

Maijan kahvila on perustettu vanhaan Elannon kauppaan, joka on ollut Kivinokassa jo 1930-luvulta, ja sieltä saa kahvia, jäätelöä, munkkeja ja kaikkea sellaista ihanaa. Täsmällisiä aukioloaikoja ei ole, kuten rentoon kesäelämään kuuluu :)

 

Paikassa on paljon pöytiä ja penkkejä joten ruokailu on helppoa. Meillä oli myös omat eväät mukana.

Muuten vaan chillailimme rannalla, kahlailimme vedessä ja istuskelimme rantakalliolla eväitä nauttien.

Kivinokassa on myös suojeltua metsää ja opastettu luontopolku, jonka jo haaveilin joskus käveleväni läpi ihan yksin tai vaikka siskon kanssa.

Sen kyllä huomasi, että joskus riittää ihan vaan lähiretkeily ja monesti se on rennompaakin kun ei tarvitse ottaa paineita aikatauluista. Silti, kun maisema vaihtuu, tuntuu kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin lomalla.

Ihana päivä!

Toiset äidit

Olen tässä aika paljon miettinyt sellaista asiaa, miten eri tavalla sitä suhtautuu muihin äiteihin kun itse saa lapsen. En oikeastaan raskausaikana uhrannut tälle ajatustakaan, mutta jo vauvan kanssa aloin huomioida että miten ne muut…? Vauva-aika ainakin alkuun meni aika lailla omassa kuplassa, mutta myöhemmin huomioin mielestäni paljon miten muut toimivat lastensa kanssa ja teenkö asioita samalla lailla vai eri lailla.

Toki meillä Suomessa jo neuvola antaa aika yksityiskohtaiset ohjeet miten vauvan kanssa ollaan. Tarja Turunen vähän jopa kritisoi tätä, missä hän nyt asuikaan, Argentiinassa? Missä jokainen on äiti omalla tavallaan, kuulemma. 

Äitinä jokainen tarvitsee kehuja. Varsinkin siinä ensimmäisen lapsen epävarmuuden ja väsymyksen suossa pienetkin onnistumiset aiheuttaa suurta iloa :) Kun taas pienetkin epäonnistumiset aiheuttivat suurta murhetta :/

Suoraan sanoen toiset äidit vähän pelottavat minua. On paljon heitä, jotka kokevat tekevänsä kaiken oikein ja mielellään neuvovat myös muita. Sitten on leikkipuiston äitiryhmät, jotka näkevät siellä joka päivä ja tietävät toisistaan kaiken. Siellä sitten istut yksin penkillä ja mietit, oletko epäkohtelias jos et mene juttelemaan vai oletko tunkeileva jos menet juttelemaan?

Voin tunnustaa etten koskaan mennyt. Enkä halunnut imettää julkisesti, vaikkei se nyt mitenkään tähän kuulukaan. 

Minusta nyt vaan aina tuntui siltä, että en ollut se äiti joka teki aina kaiken oikein. Toiset olivat aina varmempia asiassa kuin asiassa, heillä oli kaikkea mukana räteistä eväisiin ja viihdykkeisiin. Meidän ensimmäisissä vaunuissa ei toimineet edes jarrut kunnolla…
Facebook oli täynnä ihania kuvia ja juttuja vauvojen kanssa reissaamisesta ("Tästä se nyt lähtee!"), itse kun pelkäsin aluksi mennä jo lähikauppaan vauvan kanssa.

Nettikeskusteluja ja blogikommentteja seuratessani huomaan että nainen on naiselle susi ja äiti äidille vielä pahempi. Toisaalta on ihania ja kannustaviakin kommentteja mutta enemmän kuitenkin sitä arvostelua. Monet mielipiteet lytätään ja äitiys on juuri aika arka paikka sietää kenenkään arvostelua. Olen miettinyt, että mitä tällainen muiden tapojen ja arvojen haukkuminen kenellekään antaa? Onko sillä helppo uskotella itselleen tekevänsä kaiken juuri kuten pitää ja juuri oikein?

Muistan kun järjestin ensimmäiset kaverisynttärit. Jännitti kauheasti. Niinpä muistan edelleen, 4 vuoden takaa erään äidin kiitokset ”Ihan parhaista synttäreistä, joita muistellaan vielä pitkään”. Haluan kyllä itsekin olla juuri niin kannustava ja kehuva, että minun kommenttini pelastaisi jonkun päivän tai vuosikymmenen :D

Nyt kun mietin näitä asioita katson lapsiani, huomaan että heistä on tullut tosi fiksuja :) 
Jotain on tullut tehtyä oikein siis. Lapsissa on niin suuria temperamenttieroja, että se mikä sopii toiselle, ei taatusti sovi toiselle. Mutta molempien kanssa keskustellaan paljon ja mikä se onkaan suurempi ilo kun kuunnella lapsen tauotonta pulinaa, vieressä tärkeä aikuinen jolla on aikaa nimenomaan hänelle <3.

Olisipa huippua kuulla muidenkin mielipiteitä omasta äitiydestään :)
 

Kommentoi rohkeasti!