Kirjoitan nyt
erilaisen tekstin, joka ei liity mitenkään lapsiin tai kosmetiikkaan mutta
meidän perheeseemme kyllä. Meidän kissamme sairastui syöpään, tai lähinnä syöpä
todettiin. 5 päivän saattohoidon (siis todella VAIN 5 päivää!) ajan etsin
hullun lailla netistä tietoja kissan syöpäkasvaimista, kauanko kissa elää
diagnoosin jälkeen, pitääkö lopettaa, mitä muut ovat tehneet… jotain vanhoja
keskustelupalstoja löysin ja tietysti eläinlääkäreiden sivustoja, jossa
kerrottiin kissojen syöpähoidoista.
Halusin
kirjoittaa tämän tekstin, jos se auttaisi jotakuta koska kissan
syöpätapauksista löytyy loppujen lopuksi tosi vähän tietoa, paljon vähemmän
kuin koirista. Itse oletan tämän johtuvan siitä, että kissa on lopetettava aika
pian kun syöpädiagnoosi tulee, sillä kissojen pahanlaatuiset kasvaimet ovat
nopeasti eteneviä.
Kissamme,
16-vuotias Gizmo alkoi siis oksennella loppusyksystä. Turkki takkuuntui mutta
selvittelin sitä harjaamalla. Olin ajatellut viedä kissan joulukuun alussa
tutkimuksiin koska Gizmo söi ja vaikutti muutenkin hyvin voivalta. Marraskuun
puolivälissä oksennuksessa näkyi vähän verta joten varasin saman tien parin
päivän päähän lääkärin ajan Pieneläinsairaalasta. Verikokeet olivat kaikki
kunnossa, alkavaa munuaisten vajaatoimintaa mutta tuon ikäisellä kissalla
erittäin normaalia.
Sydämestä löytyi sivuääni, jonka vuoksi varasimme ajan sydämen
ultraäänitutkimukseen ja sovimme, että samalla tehdään myös laaja vatsaontelon ja
sisäelinten ultra. Sydän oli kunnossa. Diagnoosi vatsaultrasta oli syöpä mutta
lähinnä kardiologi epäili multisentrista lymfoomaa. Saimme Gizmon vielä kotiin
saattohoitoon. Meidän onneksemme hän söi hyvin joten saimme antaa kaikkia
herkkuruokia. Kipulääkitys (opioidit) tekivät hänet vain ikävän
vainoharhaiseksi ja yöt hän viettikin tuijottamalla ikkunasta ulos. Näkikö
siellä jotain tai myös erittäin surullisena mietin että kissa jättää
jäähyväisiä tutuille maisemille… onneksi kuitenkin oli kipulääkitys. Myös
vatsansuojalääkkeitä annettiin. Kakka tuli vain Levolacin avulla. Tuli tunne
ettei tämä ole enää kissan elämää.
Jäähyväisten
tuntua tuli siitäkin että Gizmo kävi yöllä nukkumassa jokaisen perheenjäsenen
sängyssä, myös lasten..Muistan sen yön kun tunsin painon jalkojeni päällä ja
nostin katseeni, Gizmohan se siinä <3
5 päivän jälkeen
meille oli varattu aika uuteen ultraan Pieneläinsairaalan onkologille.
Lymfoomaa nimittäin voidaan hoitaa myös eläimillä. Paranemisesta ei ole
toiveita, mutta laadukasta elinaikaa voidaan mahdollisesti pidentää, tosin
hoito voi viedä myös kissan hengen tuhoamalla luuytimen, jos nyt oikein
muistan. Uudesta ultrasta tuli kuitenkin erittäin lohduton tuomio: Syöpä maksassa,
haimassa, pernassa (todennäköisesti), vatsanpeitteissä ja imusolmukkeissa.
Lääkäri ei osannut sanoa, mistä syöpä oli edes lähtöisin, mutta maksan isot
kasvaimet näyttivät hemangiosarkoomalta. Yleisempi koirilla ja harvinaisempi
kissoilla. Meidän Gizmo oli erittäin harvinainen kissa ja kantoi palloa
suussaan koiran tavoin. Sai sitten harvinaislaatuisen syövänkin. Tuntuu epäreilulta. Vaikka ikää oli yli 16 vuotta, Gizmon järki leikkasi kuin partaveitsi ja lihakset, hampaat jne. olivat huippukunnossa. Ehkä vuosia olisi ollut vielä monta, vaikka mistä sitä tietää.
Gizmo oli
laihtunut 300 g viikossa (yhteensä painoa oli siis jo tippunut yli kilon),
syömisestä huolimatta. Lääkäri antoi elinaikaa viikosta kahteen. Hän sanoi myös
että Gizmon syöpä on erittäin aggressiivinen eikä mitään olisi ollut eikä ollut
tehtävissä. Teimme raskaan mutta mielestämme ainoan oikean päätöksen. Pyysin
että Gizmo pidetään sen verran hereillä (oli rauhoitettu tutkimusta varten),
että tunnistaa minut vierellään. Näin kävikin, korvat heiluivat ja hyrinä alkoi
kuulua kun menin huoneeseen ja otin hänet syliini. Kieli oli vähän ulkona,
sanoin että tiedätkö että näytät ihan hassulta kun kieli roikkuu tolleen suusta
ulkona. Maiskutteli kielen suun sisään. Kaikkein pahimmalta tuntui se että ehkä
hän ajatteli että haen hänet kotiin… Yritin olla ajattelematta sitä. Paijasin
silkinsileää turkkia viimeisen kerran ja leikkasin saksilla karvatupsun
muistoksi. Suljin silmäsi ja toivotin turvallista matkaa… rakas… lähdit kuten
elitkin; saappaat jalassa. Tai ainakin valkoiset pussihousut.
Gizmo muutaman kuukauden ikäisenä meille tultuaan vuonna 2000
Kotona saattohoidossa
Päivää ennen lähtöä...
Lepää rauhassa rakas Gizmo <3 olet aina sydämissämme.
