Vai vappu ilman
lapsia..?
Kivaa kummin vain. Ollaan muutaman kerran pyydetty anoppi meille
lasten vahdiksi ja karattu kaksin Ullanlinnan mäelle vappupäivänä. Pieni
päivähiprakka ja eväät mukana, hyvällä tuurilla myös aurinko paistaa. Sitten
ollaan törmätty sattumalta tuttuihin ja jääty turisemaan, sitten taas jatkettu
matkaa. Tämä vaatii usein sen että seuraavana ei olisi töitä, koska vaikka sitä
ei mukitolkulla kuohuvaa joisikaan, on turnauskestävyys nykyään niin huono että
pienikin ottaminen aiheuttaa seuraavan päivän väsymyksen. Sitä kauheaa
nuoruuden oloa vappupäivänä en kyllä todellakaan kaipaa!!
Kivaa on myös
juhlia lasten kanssa, ollaan ostettu munkkeja ja simaa (kumpaakaan en osaa
tehdä, rehellisesti sanottuna en ole edes yrittänyt), koristeltu koti
serpentiinillä ja puhalleltu ilmapalloja, Isot foliopallot pitää hakea myös.
Tänä vuonna sekä
vappuaatto että –päivä osuivat keskelle viikkoa joten biletys ei huvittanut.
Aattoa juhlittiin ihan kotona ja vappupäivän siskoni perhe tuli meille. Päivä
kului siis myös pikkuista vauvaa hoitaen <3
Serkuista oli
seuraa toisilleen, miehistä oli seuraa toisilleen ja me teimme siskon kanssa
pitkän vaunukävelyn metsän keskellä jutellen niitä näitä. Ihanan rauhallista
siis! Syötiin hyvin pitkin päivää, juotiin simaa ja juotiin hyvät kahvit.
Myönnettäköön että aamupäivällä katselin hieman
haikeana kuitenkin bussipysäkille keskustaan matkaavia ylioppilaslakkisia
ihmisiä.. no ehkä sitten ensi vuonna..
