tiistai 17. helmikuuta 2015

Viikonloppuna ilman lapsia, kuin lapsi itsekin

En tiedä, kuinka tervettä on kokea itsensä lapseksi jälleen. Olla omien vanhempiensa kanssa. Kun on kuitenkin oma perhe, omat lapset ja vanhemmat jo ikäihmisiä. Mutta; joskus tekee hyvää olla ihan ilman lapsia reissussa ja olla taas isin ja äidin tyttö. Samoin sukulaisten luona, kun saa nauttia iltateestä, tuoreesta pullasta ja siitä rauhallisesta tunnelmasta, joka vanhempien ihmisten kotona usein vallitsee. Ei se taida olla ihan tuulesta temmattu lause, että pienten lasten vanhemmat tarvitsevat hoivaa itsekin :)

Viime viikonloppuna teimme matkan mökkimaisemiin Itä-Suomeen. Aamun aikainen lähtö kl 7.15, suukottelin ja halasin uniset lapset ja kipitin autoon. Mikä ihana usvainen, luminen aamu!


Matkan aihe nyt ei todellakaan ollut kiva, hautajaiset. Kuitenkin yhteinen suru ja toistemme lohduttaminen ajoi meidät kaikki tosi lähelle toisiamme, serkut, enot, tädit, sedät... Ja hautajaisten jälkeen vielä hakeuduimme toistemme luo ja juttelimme hautajaisista, purimme kokemusta.


Jos minä viettäisin hiihtolomani nyt, viettäisin sen juuri tuolla. Ei laskettelukeskusten poppikoneita eikä hissijonoja. Vaan tuolla hiljaisuudessa, tuttujen, rakkaiden ihmisten luona. Tietysti oma perhe mukana myös.
Näissä kauniissa maisemissa:

 
Mennessä oli auringonnousu, kotiin tullessa auringonlasku: