Lapsethan eivät kuitenkaan pysy nahoissaan heti kun aloitetaan pienimmätkin vihjailut siitä että joulu on tulossa. Ja kyllähän sitä kavereiden kanssa käydään läpi ja vertaillaan lahjatoiveita (jotka muuten kasvavat ja kallistuvat vuosi vuodelta...huomattu on). 7-vuotias siis kirjoitti tänä vuonna ihan ensimmäistä kertaa joulupukille:
Tämähän sitten säästetään ja arkistoidaan <3. Sisällöstä en minäkään vielä tiedä, mutta veikkaan että tutkitaan yhdessä mieheni kanssa glögimukien äärellä kun lapset nukkuvat. Joka tapauksessa on sovittu että kirje jätetään illalla parvekkeelle, josta tontut sen sitten yön aikana hakevat (ja jättävät pikkupaketit tilalle, toiselle on muovailuvahaa ja toiselle hyppynaru).
Näistä tonttuasioista tulee kyllä hieman huono omatuntoa kun pikku-koululainen kyseli että näkeekö ne tontut koulunkin pihalle...
Piparkakkuja on leivottu jo toissaviikonloppuna. Muotit jäivät vähän turhiksi kun lasten mielikuvitus pääsi valloilleen:
Viikonloppuna olimme WeeGeen joulumarkkinoilla, jossa nähtiin mm. joulupukki. Kaikki kovat lupaukset siitä, että pukille mennään kyllä suoraan kertomaan mitä toivotaan lahjaksi, unohtuivat. Kirjoittaminen lienee vielä se helpompi vaihtoehto. Kyllähän tämä klassinen hahmo aiheuttaa aikuisenkin vatsanpohjassa pientä kutinaa.
Askartelupajoissa tehtiin joulukoristeita ja kortteja, herkuteltiin kahviossa ja lopuksi ostettiin kotiin vielä tällaiset suloiset pikkuriikkiset piparkakkutalot:
Siinä meinasikin tulla hiki otsalle kun niiden piti ollaan TÄSMÄLLEEN samanlaiset, nallen väriä ja tuota vasemmalla puolella näkyvää lumisaa (?) myöten. Onneksi löytyi.
Täytyy sanoa että jouluihmisenä fiilistely vähintäänkin tuplaantuu lasten myötä. Ja se on ihanaa!
Kosmetiikkajuttuja on tulossa pian. Todella mielenkiintoisia uutuuksia olen päässyt kokeilemaan.
Mm. Jamelan kultakollageeninaamiota, jota kokeillessani mies ystävällisesti kommentoi minun näyttävän ihan Moottorisahamurhaajan leatherfacelta...Kuvaa ei siis ole tulossa :D
Palataan!
