Viikonloppukuulumisia

Viikonloppuna käytiin leffassa, kampaajalla ja ravintolassa. Esikoisen pitkä tukka on ollut jo kauan oikea murheenkryyni. Pari tosi tiukkaa huovuttunutta takkua, joiden suhteen minä olen jo toivoni menettänyt. Koettanut vaan harjata sen mitä pystyn ja letittänyt yöksi ja päiväksi leteille jottei tukka sotkeennu enempää. Hän kun on vielä kaiken lisäksi omaa erittäin herkän päänahan, eikä sen vuoksi ainakaan takkuharjalla harjaaminen tosiaankaan onnistu. Edellinen kampaamokerta jätti traumat, kampaaja oli sen verran ronskiotteinen. Sileää tuli mutta äidinkin teki pahaa katsoa.
Nyt löytyi onneksi ihana kampaaja aivan läheltä ja sinne mennään jatkossakin. Käsittely kesti 2 tuntia, voitteko kuvitella!
Käytössä on jo jätettävä hoitosuihke ja hiusöljy, hoitava shampoo ja hoitoaine. Jos löytyy jotain lisävinkkejä niin kiitollisuudella otetaan vastaan!

Kampaajan jälkeen olin luvannut tytölle ravintolaruokailun. Itse olin hieman flunssainen ja niinpä unohdin lapsen takin hetkeksi lastenhoitohuoneen vessaan. No, sieltä kun takki tovin päästä haettiin, oli lapsen kännykkä varastettu takin taskusta. Uskomatonta!
Takin pienuudesta ja Frozen-aiheisesta kotelosta kävi hyvin selkeästi ilmi että kyseessä on lapsen puhelin. Kyljessä vielä nimi ja numero mihin voi soittaa jos puhelin löytyy.
Eipä paljon rosvon omatunto soimaa. Onneksi iPhonea on turha varastaa, jos sitä aikoo vielä käyttää. Puhelin on lukossa ja avaamisen jälkeen menee "lost"-tilaan, eli sitä ei voi käyttää. Lisäksi saamme ilmoituksen jos joku avaa tuon puhelimen. Ai tätä ihanaa tekniikkaa.
Voisin kyllä seuraavaan puhelimeen laittaa pienen tarran jossa kerron tämän informaation. Säästyypä vaivaa kaikilta.

Viikonloppu meni siis flunssaa odotellessa. Koska olen äärimmäisen huono sairastamaan, mentiin vielä sunnuntaina Buranan voimalla leffaan. "Kunnon dinosaurus" oli onneksi ihan hyvä ja 3D:na uusi elämys pikku koululaiselle. Sitten olikin voimat pois ja olen potenut flunssaa siitä saakka.

Onneksi on laskiaispullat, kudin ja naistenlehtiä :)

Tavisten kuulumiset

Tämä ilmaisu jäi mieleen kun jossain naistenlehdessä oli tehty kysely, kiinnostaako lukea muiden, lähinnä ns. "tavallisten" ihmisten blogeja. Jonkun mielipide oli että ketä nyt tavisten kuulumiset kiinnostaa?
No voin vastata että minua. Minä tykkään lukea ihan tavallisesti arjesta, lähinnä tietysti lapsiperheiden tällä hetkellä. Ei julkkistenkaan blogeissa mitään vikaa ole, mutta ehkä niissä on vähän sellaista turhaa fancya. Tai sitten olen törmännyt vain niihin blogeihin, missä koti kiiltää taustalla valkoisella sisustettuna, rahaa riittää ja oma kroppakin on timmissä kunnossa. Virtaakin on kuin pienessä koneessa, lapsenhoito sujuu suitsait ja sen lisäksi on aikaa ja tarmoa kuntoilla kolmesta viiteen kertaan viikossa.

Mutta ei minua myöskään huvita lukea niitä blogeja jotka on tehty ihan vastakohdiksi näille fancy-jutuille. Kaikilla meillä on vaatekasoja lattioilla ja pöydät pursuavat tavaraa. Se ei kyllä siltikään näytä kauniilta kuvissa ja jotenkin ne omat tavarakasat ahdistavat sitten vielä enemmän. Jos on siistejä koteja, se tsemppaa uskomaan että ehkä minäkin jaksan taas siivota joku päivä. Eikä tämä tarkoita niitä valkoisia kiiltäviä fancy-koteja, vaan ihan tavallisia siistejä koteja.

Toinen asia ovat lapset. Ei kiinnosta lukea hyvin käyttäytyvistä lapsista jotka söpösti leikkivät keskenään joka päivä. Tällaiseen törmättyä lohdutan itseäni että tuollaiset lapset eivät ole normaaleja tai sitten kyseessä on blogivalhe. Kaikki lapset riitelevät joskus, se kuuluu sisaruuteen. Sitäkin mukavammalta tuntuu kun he sitten välillä istuvat sovussa yhdessä samassa sängyssä ja nauraa kikattavat milloin millekin. Ne hetket ovat kullanarvoisia ja auttavat jaksamaan. Ja hei, rehellisyyden nimissä; riidelköön nyt eikä teininä!

Vertaistuki auttaa aina, oli asia sitten mikä tahansa. Pienten lasten äideille se on erityisen tärkeää. Valvovaa äitiä lohduttaa että muutkin valvovat, uhmaikäistä helpottaa nähdä kaupassa että muidenkin lapset kiukuttelevat. Ja teinien äitejä lohduttaa varmasti aika monikin asia mutta siitä en tiedä vielä mitään...
On kiva lukea siitä, ettei kaikki oli täydellistä, mutta kiva lukea myös niistä ihan rehellisistä onnistumisen hetkistä. Elämä on kuitenkin useimmiten ihan onnellista :)

Mitä mieltä sinä olet, kumpi voittaa fancy vs. tavis?

Ja mukavaa onnellista viikonloppua :)

Talvi tuli

Laitan tässä muutaman talvikuvan kun kävin kävelyllä:

Kyllä kaupungissakin on tosi kaunista!

Meren jäällä oli näin paljon pilkkijöitä:

Stadissakin voi hiihtää?

 Sillan allakin on kaunista :)

Mikä on Sinun lempivuodenaikasi?

Oil pulling eli kookosöljyn purskuttelu

Jaahas, olipa taas aika tutustua uuteen muotitrendiin :) En tiedä oletteko törmänneet, mutta netissä siellä sun täällä puhutaan oil pullingista. Tämän kai siis käytännössä voi tehdä millä neitsytöljyllä vaan, mutta suurin osa käyttää puuhaan kylmäpuristettua neitsyt-kookosöljyä.

Lupauksena on valkeammat hampaat, terveemmät ikenet, raikas hengitys ja poskiontelontulehdusten ja muiden suun sivuelintulehdusten (?) väheneminen. Pakkohan sitä oli kokeilla!

 

Käytin tähän meillä valmiina olevaa luomu-kookosöljyä. Ainakaan itse en ole mikään kookoksen maun tai tuoksun fani, joten tämä on neutraalinmakuinen ja siksi varmaan ainoa mitä minä pystyn käyttämään :)


Muissa blogeissa ja lähteissä määräksi neuvotaan 1 tl - 1 rkl öljyä suuhun ja purskutteluajaksi 15 minuuttia (!).

Tämä öljyhän on siis huoneenlämmössä tiukkaa kamaa eli lähes kiinteää.

Lohkaisin ruokalusikallisen ja eikun suuhun. Ensimmäinen reaktio oli yökkäys. Rasvaa suun täydeltä. Onneksi aika pian alkaa tuo öljy sulaa suussa, mutta ehdotan kyllä että kannattaa aloittaa sillä teelusikallisella. Varsinkin kun purskuttelun lopussa öljy on aika nestemäistä, ja sitä tuntuu olevan silloin todella paljon.

15 minuuttia on pitkä aika purskutella. Liike kannattaa pitää hentona, jos ei halua leukojaan kipeäksi. Silti se on todella pitkä aika. Ja ainakin perheenäidin pitää olla tässä puuhassa yksin, koska luonnollisesti et voi vastata lasten kysymyksiin suu täynnä öljyä. Eikähän tätä ainakaan 4-vuotias ymmärrä. Siksi en ihmettelekään, että monet neuvovat tekemään tämän ensimmäiseksi aamulla (olettaen että olet ensimmäinen perheestä joka herää...)

Öljy pitää sylkeä purskuttelun jälkeen biojätteeseen, ei viemäriin. Öljyä ei saa missään nimessä niellä, koska se kuulemma kerää kaikki bakteerit suusta, joten kukaan ei niitä taatusti halua ruoansulatukseensa.

Kas kummaa, suu tuntui todella puhtaalta. Hampaatkin ovat valkoisemmat. Oh hoh.
Purskuttelua neuvotaan jatkamaan vähintään 2 viikkoa päivittäin, jolloin oikeasti tulokset ovat kuulemma nähtävissä.

Kaikkea sitä :-)

Kuopuksen osa

Olen käynyt viime aikoina paljon kellarissa. Kaivelemassa vanhoja vaatepusseja ja löytämässä ihania aarteita, eli esikoisen vaatteita kuopuksen käyttöön. Sieltä löytyy vaikka mitä kivaa, onneksi myös kuopuksen mielestä.
Siihenhän tämä on johtanut, että joka kerta kun hän saa uuden vaatteen, kuuluu kysymys:
"Onko tämä kellarista?"
Siis...joo....

LUX Helsinki

Valofestivaali LUX oli minulle uusi tuttavuus. En edes tiedä, miksen ole aikaisempina vuosina rekisteröinyt koko juttua. Ehkä siksi, kun nyt sen mainostettiin olevan ensimmäistä kertaa keskustassa, ikäänkuin kaikkien tavoitettavissa (ei hajua missä se siis aikaisempina vuosina on ollut...)

Me saimme isovanhemmat meille lastenvahdeiksi, joten saimme aikaiseksi oikean treffipäivän! Leffaan ja valofestareille. Leffa oli tällä kertaa deittiseuralaiseni, siis arkisemmin oman aviomieheni, valitsema uusi Star Wars. Olen nähnhyt ne kaikki, seurustelumme alkuaikoina teimme diilin, että minä katson ne kaikki 70-80-luvun Star Warsit ja mies katsoo Tuulen Viemän. Mies tykkäsi Tuulen Viemästä, minä en niinkään innostunut Tähtien sodasta.
Mutta täytyy sanoa, että tämä uusi oli kyllä ihan onnistunut. Itkettikin. Onneksi soiteltiin siskon kanssa seuraavana päivänä, kun hekin olivat käyneet katsomassa ko.leffan: "Itkit säkin? No niin mäkin." En ollut ainoa :)

Tässä vähän kuvia Luxin valoloistosta:
Sunnuntaina oli muuten aivan pilvin pimein porukkaa, eli esimerkiksi nuo Sofiankadun hauskat hahmot olisi pitänyt käydä katsomassa jonain muuna päivänä. Yritä nyt ottaa sitten kuvaa kun aina joku poseeraa hahmon vieressä..

Vanhan kirkon puiston kappeli

 Tämä yllä oleva oli suosikkini!

Nämä kuvat ovat Sofiankadulta. En edes viitsi niitä enempää suurentaa, koska ovat ihan rakeisia kännykkäräpsyjä.

Kylmäkin muuten oli!

Hienoin kaikista oli kyllä Unioninkadun päädyssä olevan rakennuksen seinä, joka valaistiin valoin ja kuvin. Ne vaihtuivat klassisen musiikin tahtiin. Upea. Siitä ei löydy kuin yksi heilahtanut kuva, ja muutenkin olisi pitänyt kuvata videota. Kuka lie sen tehnytkin, niin pisteet ja papukaijamerkki, sekä iso kiitos mahtavasta elämyksestä!

Ripsivärihelmi!

Olen tottunut luottamaan aasialaiseen kosmetiikkaan, ja erityisesti japanilaiseen.
Seerumit ja kasvovoiteet varsinkin ovat huippuluokkaa (ja huippukalliita).

Kicks:stä löysin tämän japanilaisen kuitumaskaran, Fiberwig paint-on-lashes.

Muistan aikoinaan ostaneeni ripsivärin, jossa ensin laitettiin yksi kerros ripsiväriä, sitten pelkkiä kuituja (jotka kuivana rapisivat pitkin poskia..) ja sitten taas muutama kerros väriä. Ihan näyttävä lopputulos, mutta hiukan työläs ja aikaa vievä. Nyt kun aamuisin aika on muutenkin kortilla, ei tule mieleenkään lähteä pelleilemään tälläisillä asioilla :D

Ripsipidennykset ovat oivat, mutta niistäkin on hyvä pitää taukoa.

Tämä Paint-on-lashes vakuuttaa pakkauksessa, että "no more panda eyes". Sehän sopii. Minulla on ilmeisesti sellaiset silmät että aika moni ripsari tuhrii silmänaluset päivän mittaan harmahtaviksi. Siihen on moni muuten hyvän oloinen tuote kaatunut, enkä ole ostanut enää samaa.

Tämä on nyt ekaa päivää käytössä ja tuli testattua tuolla lumituiskussa. Hyvin pysyy! Ainoa miinus on hiukan kuiva koostumus, eli väri pitää todellakin levittää "kerros kerrallaan", aika monta kerrosta saa olla että tulee näyttävä. Mutta pidennys on HUIKEA! Tämä jää käyttöön.


Jälkihuomautus 13.1.
Nyt on ensimmäistä kertaa poistettu myös tämä ripsiväri. Lähti lämpimällä vedellä suit sait eikä tahrannut yhtään. Huippu!

Paperit?

"Onks sulla papereita?"
"Ai mitä?"
"Niin että onks sulla papereita?"
"Joo on :D"
"OHO"

Näin voi siis käydä kun hakee Prismasta kaksi olutta :D
Myös 42-vuotiaana.