Laitonta pituutta ripsille ja vanha suosikki

Koska ripsienpidennykset ovat tällä hetkellä historiaa eikä aikaa ole varattu seuraavaan käyntiin, kävin tutkimassa mitä ripsivärimarkkinoilla on tapahtunut. Erityisesti uudet ripsarit kiinnostivat. Tähän asti suosikkini on ollut Clinique mutta muistelen käyttäneeni hyvää "halpisripsariakin" joskus. Tosin sitä ei enää saa.

Kiinnostuin Maybellinen Illegal lenght mascarasta, koska:

• Maskaran sinetöivä koostumus kiinnittää kuidut ripsiin ja pidentää ripsiä näkyvästi.
• Fiber-fix -harja levittää kuidut optimaalisesti 6 kosketuspinnan avulla.

Markkinointipuhe ainakin tehosi, eikä hintakaan ollut paha, noin 16 euron tietämillä. Käytössä huomion herätti heti hillittömän iso harja.Testeriä ei ollut joten harja oli aikamoinen yllätys. Yleensä pidentävien ripsivärien harja on ollut maltillisen pieni. Tällä on vaikea saada siistiä lopputulosta sottaamatta yläluomea. Muuten ripsiväri on kyllä hyvä; kerralla ei tule liikaa väriä eikä väri mene klimpeiksi. Näyttävyyttä saa harjaamalla useita kerroksia väriä. Mutta neljää milliä ripset eivät kyllä pitene, ei sitten millään.


Meikkivoiteen alle löysin taas vanhan suosikkini, jonka olemassaolon olen jo ehtinyt unohtaa:
Clarins Beauty Flash Balmin .

Oho, tulipas vähän pieni kuva.. No, joka tapauksessa. Elokuun työmatkalla ostin lentokentältä pakkauksen matkakokoja; puhdistus, kasvovoide, silmänympärysvoide, vartalovoide, käsivoide... ja päädyin Clarinsiin. Siellä oli myös tama tuubi. Testasin meikin alla ja voila: mikä hehku! Ihanaa myös se että tämä tuote ei rullaa meikkivoiteen alla kuten jotkut kauneusseerumit ja tuhkimotipat. Otanpa taas luottotuotteekseni tämänkin.

Lastenkutsut

Synttäriviikonloppu onnellisesti ohi. Päätimme viettää samaan syssyyn sekä kuopuksen sukulaissynttärit että esikoisen kaverisynttärit. Molemmilla on käynyt onni syntyä heinäkuussa, jolloin kaverit ovat lomalla ja itsekin ollaan yleensä mökillä.
Näin on sitten sovittu että syksyllä juhlitaan...
Ja mikäpäs siinä. Pienelle ihmiselle on tärkeintä että ne juhlat pidetään. Ja toki myös varsinaisena syntymäpäivänä juhlitaan. Kakkukin tehdään, oli vieraita sitten neljä tai neljätoista.

Siis; viikonloppuun: Lauantain liikutus oli kauppareissu esikoisen kanssa:
"Saanko mä todella valita itse KAIKKI karkit" ???
Jotenkin omatuntoa nipisti kun mietin että ollaanko ihan natseja kun meillä ei pahemmin karkkia syödä (vanhemmat tietysti iltaisin kun lapset nukkuvat, mutta sitähän ei lasketa...)
Niin hartaana hän sitten pyöri CandyKingin laarien edessä ja halusi lisäksi ostaa ihan omilla rahoillaan (hammaskeijulta, ym.) pienet pussit itselleen ja siskolle.

Molemmille päiville tein pöllö-mokkapaloja: (ihan loistava suksee sekä lasten että aikuisten kesken)

Kakku oli lasten itse ideoima ja koristelema:

Lisäksi Angry Birds- ja Ballerina -keksejä, vaahtokarkkeja, poppareita, juustonaksuja (lähes koko pussi jäi syömättä) ja Pringlesejä. Lauantain juhliin aikuisille myös itsetehtyjä jauheliha-pizzapaloja.

Itse juhlat menivät loistavasti. Lauantaina tietysti rennoin tunnelmin koska sukulaiset olivat vain oman perheen jäseniä. Sunnuntaina pikkuihmisiä oli yhteensä 6, koska yksi ei päässyt lomailun takia tulemaan. Leikittiin piirissä "tunnistus"leikkiä, yksi piirin keskellä side silmillä, ja koettaa tunnistaa edessä olevan. Lisäksi ihan perinteista ongintaa. Vielä kun kaikki saivat miehen laittamana "tatuoinnin", oli juhlat jo loppu ja kaikki hyvällä mielellä. Myös äiti ja isä.

Kuopus

Millainen onkaan kuopukseni..? Aina välillä ihan pysähdyn häntä miettimään. Siis ihan pysähdyn ja keskityn. Koska hänen olemassaolonsa ei ole koskaan ollut samanlaista kuin esikoisen. Esikoista odottaessa oli läsnä paisuva onni ja syvä rauha.
Toki hänen synnyttyään joutui myös kohtaamaan sen tosiasian, että tässä sitä nyt ollaan, lapsiperhe. Eikä entiseen ole paluuta.

Kuopuksen synnyttyä joutui tasapainottelemaan kahden lapsen huomion keskellä. Toki vauva vaan "on" eikä vaadi muuta kuin perustarpeiden täyttämistä. Silti valvominen ja se tunne että revitään joka suuntaan, enkä ole ollenkaan mina itse, vaan joku kone, jota kaksi lasta käyttävät, veivät mehut tehokkaasti enkä niitä aikoja kovinkaan kaiholla muistele. (paitsi että sitkeä vauvakuume nostaa päätään, ajoittain).

Siinä missä esikoinen on ns. helppo, mitä tulee itsensä kolhimiseen ja rehaamiseen, kuopus teki ja tekee sitä senkin edestä. Milloin on musta silmä, milloin on polvi auki. Esikoisen luonne on rauhaa rakastava, mutta välillä niin kiemurainen, ettei siitä ota selvää edes Tokion metrokartta;

 

 

 

 

(Tuolla on muuten käyty ja metrollakin uskallettiin ajella tasan kerran!)

 

Kuopus eri pysy hetkeäkään paikallaan, eikä meteli, meno ja meininki haittaa yhtään. Kolhuja tulee ja kolhuja menee, niitä itketään hetki ja sitten taas jatketaan.

 

Tässä kylvyn jälkeen tutkimassa vehnänorasta:

 

 

Luonnon ihmeet kiinnostavat myös: (kuva metsäretkeltä viime viikonlopulta)

 

 

Tervetuloa Syksy; vieraita ja feng shuita

Syksy on ihana! Olen tullut siihen tuloksen varsinkin nyt kun on lämmintä ja aurinkoista. Vielä ei ole edes ruskaa, sitä odotellessa. Katselin vanhoja kuvia joen rannasta, kun esikoiseni oli reilun vuoden (voi haikeus...) ja sitä lehtien määrää ja värejä. Ihanaa siis odotettavissa!

Kaivoin meidän feng shui -tavaran esiin, eli aikoinaan Singaporesta ostetun pienen suihkulähteen, kas tässä kuva:

Ihana rauhoittava veden solina. Pumppu on vaan liian tehokas ja alkaa aika pian pitää purputtavaa ääntä joka menee jonnekin mieheni syvimpiin aistilokeroihin ärsyttäen niitä. Täytyypä etsiä pienempi pumppu..

Syksyllä on ihan parasta kutsua ystäviä kylään. Välillä tuntuu siltä ettei jaksaisi kun arki vie kaikki mehut. Mutta on se sen arvoista! Loppujen lopuksi on ihanaa laittaa pientä syötävää, ostaa kynttilöitä ja laittaa lyhdyt parvekkeelle. Tässä pientä vinkkiä tarjoiluun:

Feta-melonisalaattia ja pinjansiemeniä, grillattuja kanan sisäfileitä ja aiolia, vihreitä rypäleitä ja paria eri juustoa (luomu-chilijuusto ja kermajuusto) sekä valmiita cocktailpaistoksia (feta-pinaatti, tuorejuusto, salsa sekä tomaatti). Ja tietysti ihanaa täyteläistä punaviiniä. Bon appetite!

Uudet suklaat kaupoissa ja yökyläilyä

Ihana syksy! Eikä vähiten siksi että kaupat ovat pullollaan uusia suklaita ja kohta myös uusia jäätelömakuja. En vaan voi olla vastustamatta molempia. Vaikka niitä syötäisiin viikkotolkulla, ne on saatava kaikki kaappiin heti (Uusi Tupla jäi toistaiseksi sentään vielä kaupan hyllylle).

Kolmen Marabou-patukan ostaja sai myös ilmaiset pelikortit :) Kortit joiden takaosassa lukee isolla Marabou. Hmmm..Otin yhden pakan vaikka ehkä ostosten perusteella olisin voinut ottaa enemmänkin.

Tänään on myös sikäli merkittävä päivä että 6-vuotias esikoisemme menee ensimmäistä kertaa yökylään ystävänsä luo. Molemmissa mummoloissa ovat molemmat lapset olleet useasti yötä ja kaikki on mennyt loistavasti, tietenkin. Esikoinenhan nukkuu mummin vieressä vaikka vanhemmatkin olisivat mummolassa yötä :)
Mutta onhan se eri asia mennä ystävän luo. Miten kihisten nämä pienet ihmiset suunnittelevatkaan kaikkea! Ensin pääsee kuulemma saunaan..sitten saavat herkkuja (lähden tänään aikaisemmin töistä ja menemme yhdessä ostamaan herkut kaupasta), ja sitten siskon petiin nukkumaan. Tai sitten kotiin yöksi, senhän näkee. Tämä kyläpaikka on nimittäin 10 metriä meidän kotiovelta jos tulee ikävä iskää ja äitiä.

YH-viikon loppukatsaus

No niin, nyt se on ohi. Mies tuli eilen kotiin. Ostin tänään pullaa työpaikalle.

Täytyy sanoa että jotenkin tuntui siltä että taakka putosi harteilta kun kävelin illalla yksin kauppaan...mutta täytyy myös sanoa että nautin hiljaisista omista illoista. Sitä kai ei kun juurikaan ole lapsiperheessä: omaa aikaa. Aikaa olla ihan yksin, ainakaan kotona. On lähdettävä lenkille tai jonnekin pois kotoa.

Tulee huono omatunto kun sanon näin, mutta kämppä pysyi myös aika siistinä ja tavarat paikallaan :) TV:stä sai katsella juuri niitä ohjelmia mitä halusi eikä kukaan huomautellut iltaisesta puolen litran jäätelöpaketin syönnistä :D suoraan purkista.

Mitä sitten teimme viimeisenä iltana lasten kanssa?
No tietysti leivoimme:

Omenapiirakkaa:

Täytteeseen tuli turkkilaista jogurttia 4 dl, kaksi kananmunaa, aitoa vaniljaa ja puoli desiä sokeria. Pohjana taas Myllyn parhaan leipoma loistava, aikaa säästävä piirakkapohja :D

Olihan meillä se kolmaskin prinsessa:

Nuorempi KOLLIkissamme 13v. joka ilmeestä päätellen ei ollut kyllä kovinkaan otettu uudesta lookistaan.

Mummolassa! Prinsessamekkoja, päiväkahvit viinereineen ja muuta

Yh-viikko on jatkunut yllättävän leppoisana. Omat arjen rutiinit pitävät siitä huolen; aamulla päiväkotiin ja eskariin, haku, ruokailu, hetki ulkona, iltapala, pesut ja god natt. Viikonloppuna päivät tuntuvat tuplasti pidemmiltä. Varsinkin tänään kun herätys oli kl 6.45. Pienempi nahkavekkari piti siitä huolen. Hän on myös sitä lapsityyppiä jolle on turha selittää että on vapaapäivä ja saisi nukkua pidempään. Kun herätään niin herätään ja piste.

Aamun pelasti lehmäpannu, tuo yksinäisen naisen pelastus. Sillä saa tehtyä kelvollisen cappuccinon, kahvi alle ja maito päälle. Nappi alas ja vehje tekee myös alkeellisen maitovaahdon. Kelpaa.

Päivän pelasti lähtö mummolaan. Olin ollut kaukaa viisas ja sopinut kyydityksen jo kl 10. Kauan enempää ei oltais voitukaan enää odottaa, seinille hypittiin jo yhdeksän jälkeen.
Onneksi tätä reissua ei sotkenut myöskään flunssa, vatsatauti tai mikään muukaan lapsiperheen lottovoitto.

Mummolaan on ihana lähteä senkin takia että matkaan ei tarvitse pakata muuta kuin oma hammasharja ja yövaatteet. Molemmilla lapsilla on mummolassa omat hammasharjat, yöpaidat ja ah, ne ihanat kirpparilöydöt eli prinsessamekot jotka kiskotaan päälle heti tänne tultua. Myöskin lelut ja värityskirjat ihastuttavat joka kerta uudestaan ja leikkejä jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Äiti saa nauttia päiväkahvit ja viinerit rauhassa myhäillen, lukea kirjaa tai käydä vaikka lenkillä jos siltä tuntuu. Täällä minä muutun näkymättömäksi ja tarpeettomaksi :-)

Nyt alkaa leivontamaratoni

Mietin kuumeisesti mitä kaikkea kivaa sitä sitten tekisi lasten kanssa jotta illat menisivät mukavasti ja sopuisasti yh-viikkoni aikana. Jostain syystä tuntuu siltä että kun isä on pois, kiukut hyppivät pöydillä..onko se sitä että äidille on turvallisempaa kiukutella ja pitäisi olla imarreltu siitä että lapsi uskaltaa näyttää kaikki tunteensa? Näin sanovat kaikki kasvatusoppaat ja vauvalehdet. No, oli miten oli, menen mieluummin sieltä mistä aita on matalin ja vaalin sopua.

Se siitä jaarittelusta. Me tietysti leivotaan! Molemmille oma pala taikinaa, pikkukaulimet ja minikokoisia piparkakkumuotteja (ollut joskus lahjapussukassa Silja Linen hytissä, löytyy myös minikokoinen Silja Linen hyljemuotti :)).

Eilen tehtiin jo fetapinaattipiirakkaa. Kuopus on ollut hiukan flunssainen ja nukahti jo kl 19.15 joten saimme leipoa esikoisen kanssa ihan kaksin. Tässä taidonnäytteet:

Fetapinaattipiirakka:

Laiskan äidin valmis taikinapohja (voi varmaan tehdä itsekin, mina käytin Myllyn paras pyöreää piirakkapohjaa: tässä

Täyte:
1 pussi tuoretta babypinaattia
1 pieni sipuli pilkottuna
1 paketti feta- tai salaattijuustoa (tai purkki salaattijuustokuutioita)
1 purkki (2,5 dl) Oatly kaurakermaa
2 kananmunaa
1 pussi mozzarellajuustoraastetta

Voitele pyöreä piirakkavuoka. Painele sulanut taikina sen pohjalle ja reunoille. Kuullota sipulikuutiot voi-öljyseoksessa, lisää joukkoon babypinaatit. Levitä tama seos piirakkapohjalle ja asettele päälle
feta kuutioina. Vatkaa Oatly-kaurakerman joukkoon kananmunat, mausta pippurilla. Ripottele päälle mozzarellaraaste. Paista 200 asteisessa uunissa toiseksi alimmalla tasolla noin 25-30 min kunnes pinta ruskistuu.

Hyvää!!!

Yyhöö viikko starttaa huomenna

Viikko lasten kanssa yksin. Siis ilman miestä. Alkaa huomenna. Jännittää.

Ja miksi jännittää? Edellisestä kerrasta on tasan vuosi aikaa. Silloin mieheni oli filmaamassa leffaa Espanjassa. Minä lasten kanssa kotona. Ensin tuli kuopus kipeäksi. Korvatulehdus. Kaatosateessa terveysasemalle. Pahin uhmaikä. Rattaista pois ja kohti autotietä. Ei päässyt autotielle. Meni makaamaan selälleen jalkakäytävälle ja kiukutteli. Kaatosateessa. Korvatulehdukseen saatiin lääkkeet. Illalla syttyi meidän talossa tulipalon alku. Toinen lapsi nukkumassa, toinen yöpuvussa sohvalla. Ulkona 5 paloautoa ja ambulanssi, eikä vielä hajuakaan mitä on tapahtunut, mietin vaan että miten kummassa saan kaksi lasta ja kaksi kissaa ulos asunnosta. Onneksi ei tarvinnut; joku oli unohtanut lenkkivaatteet lähelle kiuasta ja ne olivat ehtineet hieman kärähtää. Huh.

Nyt mieheni lähtee taas filmaamaan, lamastako lie johtuu että nyt määränpää on Kajaani. Kaukana sekin mutta kuitenkin samassa maassa. Tukijoukot eli molemmat mummit ja yksi isoisä on valjastettu apuun. Kuopus sairaana, eilen illalla nousi kuume. Mies vielä tänään lapsen kanssa kotona, mina ehkä huomenna jos tarvitsee. Kohta on viikonloppu ja mennään mummin luo jos tilanne sallii. Maanantai vapaa, tiistain viennit ja haut sovittu (eskari ja päiväkoti). Keskiviikkona tulee mies takaisin. Näin jäsenneltynä tuntuu helpottavalta, kyllä tästä selvitään. :)

Valoimpulsseja

No niin, nyt on ensimmäinen valoimpulssihoito takana. Käyn ottamassa valoimpulssia sarjahoitona kauneushoitola Lumiannassa joka sijaitsee tosi hyvässä paikassa Helsingin keskustassa. Kaunis, valoisa ja tunnelmallinen paikka ja Annika itse on ihanan ystävällinen ja rauhallinen. Todellakin tuntee olevansa osaavissa käsissä ja arki häviää. Hiljainen, rentouttava musiikkikin soi taustalla.

Tarkoituksena on siis saada muutamat pigmenttiläiskät kasvoistani häviämään, toivon mukaan ikuisiksi ajoiksi. Hoito aloitettiin varovasti ja miedolla teholla. Silmille saa lasit suojaamaan kirkkaalta valolta ja kasvoille, hoidettaville alueille sivellään viilentävää geeliä. Itse valoimpulssi tuntuu pienenä nipistyksenä, ikäänkuin nopealta neulanpistolta ja samalla tulee todella lyhytaikainen kirkas valonvälähdys. Mitään kipua ja kuumotusta ei jäänyt kasvoille ainakaan ensimmäisellä kerralla eikä ihokaan punoittanut yhtään. Seuraava hoito on 4 viikon päästä.

Onpa mielenkiintoista nähdä miten hoito vaikuttaa. Käsitin että iho korjaa itse itseään aika pitkään aina tuon yhden impulssihoidon jälkeen. Pigmenttiläiskät voivat aluksi jopa tummua ja muuttua karheammiksi. Hoitokertoja tarvitaan 3 ylöspäin useimmissa tapauksissa.

Samalla jatkan Pigmacaren käyttöä. Let's see :)