Esikoinen tehtaili jo kalenterin seinälle, johon hän kuulemma laittaa ruksin joka aamu, kunnes on pääsiäinen :)
Lomalla oli muutenkin aikaa omalle harrastukselle eli
valokuvaamiselle. Koska olen vähän laiska, on tässä blogissa vain
kännykkäkuvia. Järkkärillä kuvaan paljon luontokuvia, ja itse asiassa tuo
otsikon kuva on järkkärillä otettu eli laatueronhan huomaa. Siinä on kuitenkin
oma hommansa, että siirtää kuvat koneelle, muuttaa ne jpg-muotoon ja hieman
käsitteleekin. Eli nopeammin pääsee lätkimällä kuvat vaan puhelimesta tänne. Ja ihan ok
ominaisuuksia on myös iphonessa, eli kuvia voi käsitellä ainakin pikkuisen.
Tässä esimerkkinä kännykkäkuvia "Sinisestä hetkestä" eräällä iltalenkilläni:(valitin tylsyyttä eräänä iltapäivänä Uuden vuoden jälkeen ja mies käski lenkille. Kas sieltähän tuli takaisin aivan eri nainen! :))
Tykkään kuvata auringonnousuja ja –laskuja. Pari aamua olen
hytissyt pakkasessa odottamassa auringonnousua. Olen tehnyt havainnon, että
hienoina pakkasaamuina auringonnousu on yllättävänkin pliisu, kun taas
sateiseksi luvattuna päivänä on mitä mahtavimmat värit taivaanrannassa. (No
yllättäen joululomalle ei sattunut yhtään tällaista hienoa aamurusko-aamua,
työaamuina niitä saa sitten ihailla bussin ikkunasta.) Onko aamurusko siis päivän pasko?
Vertailun vuoksi 2 kuvaa. Ensimmäinen on otettu harmaan päivän aamuna ja toinen taas kirkkaan pakkaspäivän aamuna:
Kyllähän tuossa ykköskuvassa siis enemmän väriä on.
Huomasin että tätä asiaahan on oikeasti tutkittu! Seuraava juttu Tiede-lehdessä on aika hauska: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/onko_meilla_saaviisas_kansa_
Oli miten oli, oma aika keskellä luontoa tekee hyvää. Olen
jopa tehnyt näitä aamu- ja iltalenkkejä sitten etten todellakaan ole nähnyt
muita ihmisiä. Joskus rusakon. Harvinaista Helsingissä!
Yksin ... :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi <3