Olaplex - ja hiukset syntyvät uudelleen

Olen nyt lähes jokaisesta naistenlehdestä lukenut mullistavasta uutuudesta hiustenhoitoon. Tämän hiusten uuden alun nimi on Olaplex. Koska hiukseni ovat luonnontaipuisat ja kesän jäljiltä muistuttivat ratisevaa heinäpeltoa, päätin kokeilla. Sopiva kampaamo löytyikin läheltä, nimittäin Nette's Hair and Beauty . Hoito tehtiin pesupaikalla. Ensin levitettiin aine numero 1, jonka annettiin vaikuttaa noin 5 minuttia. Kerrankin oli mukava maata pesupaikalla, kun jalat sai ylös ja niskakin oli hyvässä asennossa. Myös pyyhettä tarjottiin niskan alle, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksi.

Seuraava aine saikin vaikuttaa sitten jo 20 minuuttia. Siinä ei kuitenkaan ollut tarvetta maata niska kenossa, vaan sain lukea lehtiä. Tämän jälkeen hiukset pestiin ja seurasi aivan taivaallinen päänahan ja niskan hieronta!! Siis TAIVAALLINEN. En ole koskaan ollut kampaajalla, joka hieroisi myös niskan päänahan hieronnan yhteydessä.

Entäs hiukset. No, kiiltoa, kiiltoa, kiiltoa. Myös kampa soljui läpi, ei jälkeäkään takkulatvoista.

Kotiin voi ostaa hoitoaineen joka luonnollisesti pidentää vaikutusta. Aionkin sen ostaa, joskaan budjettini ei tällä kertaa vielä antanut periksi. Ja hoitoonkin aion mennä uudestaan :)

Olaplexista voi lukea lisää täältä:
http://www.kcprofessional.fi/olaplex.html

Tähän on muuten pakko lisätä vielä, kun pesin hiukset ekan kerran tämän hoidon jälkeen, niin hiukset tuntuivat about 3 kertaa paksummilta kuin normaalisti!! Eli tulos parani vielä ekan pesun jälkeen :-)

Eka koulupäivä (tähän sydän, jonka symbolia ohjelma ei jostain syystä hyväksy)

Nyt se sitten alkoi: koulu nimittäin. On sitä odotettukin jollain lailla koko kesä. Esikoinen on muistutellut moneen kertaan, ettei VIELÄ ole koululainen. Ehkä on jopa pelottanut mitä tuleman pitää. Eikä ihme, muistanhan itsekin vielä ensimmäisen koulupäiväni kun muutamaa minuuttia ennen lähtöä revin lettinauhat irti ja huusin etten mene sinne!!

Toisaalta, on esikollani huomattavasti pehmeämpi lasku arkeen ja alkavalle opintielle. Suurin osa luokkatovereista on tuttuja eskarista (tämä on varmaan se tärkein juttu), koulumatka on lyhyt noin 400 metriä (vanhemmille tärkein juttu: ei kadunylitystä) ja opet vaikuttaa tosi mukavilta. Itse koulurakennus on myös uusi tyylikäs (tällä ei ehkä painoarvoa ekaluokkalaisen silmin katsottuna), ja oppilasmäärä on pieni. Tällä hetkellä kuulemma pääkaupunkiseudun uudet koulut rakennetaan keskimäärin 1000 oppilaalle (!!!), kun tuohon "meidän" kouluumme mahtuu maksimissaan 180 oppilasta (koko ala-aste). Vanhemmat ovat siis varsin levollisin mielin :)

Mitään draamaa ei meillä nähty edellisenä iltana, eikä myöskään ensimmäisenä kouluaamuna. Suurimman kohtauksen järjesti 4-vuotias kuopus joka ei halunnut mennä päiväkotiin. Tai mikä lie sitten olikaan kriisin syynä, olen tottunut siihen että ikäluokka 3-4 on maailmantuskaa täynnä joinakin päivinä, ilman sen kummempaa syytä.

Oli aivan ihanaa nähdä tuttuja aikuisia lomien jälkeen, kaikilla samat tunnelmat. YLE:n kuvaajatkin olivat paikalla. Sinne ne menivät, yksi kerrallaan, jonoon seisomaan. Yksi taisi itkeä ja takertua äitiin, mutta tähänkin opettaja totesi rauhallisesti, että tulet sitten kohta. Siitä tuo kööri marssi sitten reippaasti ovesta sisään.

Voi kun tuo opintie olisi täynnä iloa ja mukavia kokemuksia! Näitähän olisi kiva kuulla muiltakin, mikä on lapsen mielestä ollut koulussa se kaikkein kivoin juttu, ja säilyykö motivaatio ja alun innostus, vai alkaako jossain tietyssä vaiheessa homma maistua puulta...?

 

Tässä sitä mennään, uusi reppu ja asiaankuuluva killutin  :D <3

 

Täytyy sanoa, ettei sitä oikein osannut kotona mitään tehdä. Katselin vaan kelloa, milloin voin hakea ekaluokkalaisen kotiin ja kuulla kaiken ...

Saaressa lasten kanssa

Mökkeilimme hetken myös saaressa. Se saikin minut miettimään ylipäänsä mökkilomaa lasten kanssa saaressa. Juomavesi kannettuna maista, aurinkosähkö, kaasu, maakellari...Kuitenkin tuolla toisella mökillä on sähkö ja sen myötä paljon mukavuuksia vaikka kantovesi ja ulkovessa onkin.
Onhan sitä kuitenkin joskus eletty saaressa ympäri vuoden ilman mukavuuksia, mutta nykyään ajatuskin tuntuu varsin vieraalta.

Silti saaressa on jotain niin uskomattoman rentouttavaa ja .. kaunista! Maisemat ovat minun mieleeni. Sielunmaisemani on juuri tuollainen karu, kallioinen luonto, jossa kasvaa suorarunkoisia mäntyjä ja jäkälää. Olenkohan ollut Myrskyluodon Maija jossain entisessä elämässäni..?

Lisäksi tuo "meidän" saari on natura-aluetta, mikä tarkoittaa sitä ettei muita mökkejä lähistöllä juurikaan ole. Tuo itse saari on siis pieni, eli siellä ei ole ketään muita :) Sen vuoksi varmaan se uskomaton hiljaisuus ja rauha.
Yleensä näkyviin tulee joutsenperhe, joskus jopa pöllö. Tänä kesänä saimme kunnian nähdä tuon joutsenperheen:

Siinä ne menivät, koko perhe peräkanaa, ihanasti vanhemmat edessä ja takana jotta lauma pysyy koossa :) Eivätkö häiriintyneet yhtään vaikka mina rytistelin kameran kanssa pitkin rantaa..

Tässä hieman noita maisemia. Leikkipaikkoja löytyy siis rutkasti, mutta jatkuvasti vanhemmat valvon silmän alla, sillä mitenkään lapsiystävällistähän tuo maasto ei ole.

Nämä kuvat ovat sitten jo toisesta saaresta, jossa sijaitsee vanha perinnetila ja ihana hirsinen päärakennus :) Sieltä löytyy joka kesä metsämansikoita,  niin nytkin :)

Kaunista, vai mitä?

Sitten olikin jo parempi lähteä, tänä kesänä näitä yllättäviä pilviä on noussut vähän harva se päivä...

(päästiin kuivin nahoin perille)

Olisiko tästä prinssiksi?

Mami, kato miten IHANA!! Saanko ottaa käteen??

Ja äitihän pelkää sammakoita....

"Ethän sä nyt voi tätä pelätä..?"

No, ehkä en, mutta ei tuosta kyllä prinssiksi ole. Tai en ainakaan testaa suutelemalla!!