Arctic Arbutin tuotteet pigmenttiläiskiin ja couperosaan

Sain testattavaksi seerumin ja kasvovoiteen Arctic Arbutin -tuoteryhmästä. Tuotteet sisältävät pakurikääpää, arbutiinia (sianpuolukasta), mustikkaa ym. muita yrttejä. Pakurikääpä sisältää runsaasti antioksidantteja ja arbutiini vaalentaa liikapigmenttiä. Mustikka taas toimii "anti aging" -tyyppisesti ja parantaa kollageenin rakennetta.Tuotteet onkin suunniteltu ikääntyvälle iholle (oh my god...). Arbutiini toimii myös luonnollisena UV-suojana. Tuotteiden sisältämä hyaluronihappo taas täyttää ihoa ikäänkuin sisältäpäin, koska se pystyy sitomaan suuren määrän vettä. Näin ollen se siloittaa ihoa ja pitää sen joustavana.

Seerumi on suunniteltu nimenomaan vaalentamaan maksaläiskiä. Itse en kärsi couperosasta, enkä punoittavasta herkästä ihosta, jollaiselle tuote on myös sopisi erittäin hyvin. Joskuhan Arbutin-sarjalla oli sellainen, sanoisinko erittäin suomalainen tv-mainos saunovasta naisesta, jonka kasvot sitten punoittelivat saunan jälkeen. Sanottakoon, että nykyinen mainonta on kokenut huiman positiivisen muodonmuutoksen! Plussaa myös tyylikkäistä pakkauksista.

Olen luvannut raportoida 4 viikon käytön jälkeen tuotteiden vaikutuksista. Tähän mennessä voin jo sanoa, että iho todella tuntuu sileämmältä ja väri on jotenkin hehkeämpi. Pigmenttiläiskissä ei ole vielä vaalennusta tapahtunut, mutta voi olla että siihen ei riitä edes 4 viikkoa. Jää nähtäväksi.

Lisäys: 4 viikon käytön jälkeen voin sanoa, että tuotteet kyllä vaalentavat pigmenttiläiskiä. Toimii! Vielä ne eivät ole kadonneet mutta vaalentuneet huomattavasti.

Kuusiluodon saarella

Helsingissä on yllättävän luonnonläheisiä paikkoja. Kuten nyt vaikka Kuusiluodon saari. Löysin sattumalta netistä informaatiota, kun tutkiskelin paikkoja, minne voisi helposti retkeillä lasten kanssa. Kuusiluoto on pieni saari Vanhankaupunginlahdella. Se on yleistä virkistysaluetta hienoin maisemin varustettuna. Saaren eteläpuolellä näkyy kaupunkisiluetti ja pohjoispuolella taas Vanhankaupungin laaja luonnonsuojelualue.

Kesäisin saarella laiduntaa lampaita, jotka pitävät luonnollisesti huolta tästä perinnemaisemasta. Lampaat ovat siis vapaana koko saarella, joten niitä ei välttämättä heti löydä :) Ainakin meidän kokemusten mukaan lampaat ovat tiiviisti yhdessä, eli kun löydät yhden, löydät kaikki.
Tänä kesänä lampaita on ollut kolme, kaksi pässiä ja yksi naaras. Tosin 4-vuotiaan havainnon mukaan vain yhdellä on "tissit" (kivekset).

Kuusiluodon saareen johtaa pitkospuut Lammassaaren kautta. Rattailla meno on haastavaa, mutta onnistuu kyllä, jos valitsee ajankohdan jolloin odotettavissa ei ole juurikaan vastaantulijoita. Lastenvaunuilla en lähtisi. Matkarattaissa ja isommassa lapsessa on se hyvä puoli, että hankalan paikan tullen lapsi voi jo itse kävellä.

Vanhankaupungin ruovikko on tosi laaja.
Sateisella syksyllä pitkospuut voivat olla osin veden peitossa. Nytkään ei arvannut juuri polulta poiketa, sen verran kiilteli tuo maasto. Kaislikon sisällä on muuten yllättävän kuuma!

Vessassa kannattaa käydä matkan varrella Lammassaaressa. Kuusiluodolta emme ainakaan yleistä käymälää löytäneet, eikä onneksi ollut tarvettakaan.Omaa paperia mukaan...

Täältähän ne lampaat pienen etsiskelyn jälkeen löytyivät! Koko paikka on täynnä papanoita, eli kannattaa ainakin silloin tällöin katsoa mihin astuu :D

Lampaat tykkäävät kovasti rapsuttelusta :)

Oltiin jo hyviä ystäviä :)

Pieni huomautus niille, jotka suunnittelevat piknikreissua...Lampaat ovat erittäin tuttavallisia! Vaikka on erikseen pyydetty, ettei lampaille annettaisi leipää tai muita eväitä (koska ne voivat saada ähkyn), lampaat ovat itse sitä mieltä että voivat oikeastaan maistaa ihan mitä vain.

Onko teillä täällä mitään hyvää..?

 Kääk! Lampaat nappaavat pasteijan!

Teekin olisi kaiketi maistunut...

Lampaita saa siis syöttää, saarella kasvavien puiden lehdillä. Hyvin nekin kelpasivat, pihlajanlehtiä me keräsimme ja syötimme.
Aivan ihania eläimiähän nuo ovat! Ja miten ihana elämys kaupunkilaislapselle saada paijailla ja syöttää eläimiä. Ja aikuisellekin.

Vielä olisi jaksettava kotiin.

Meidän arki

Minä pidän syksystä. Siis: tottakai, kesä on ihana, ihana vuodenaika ja erityisesti se mun lemppari alkukesä. Mutta syksyssä on jotain rauhoittavaa. Kesän hössötys on ohi ja kun aurinkokaan ei paista joka hetki (hah, ihan kuin se tänä kesänä olisikaan niin paljoa paistanut.. :)), ei ole jatkuvia paineita siitä että on ihan pakko olla koko ajan ulkona. Myöskään joka paikassa ei osu silmään ilmoitus taas niistä sadansista kesätapahtumista ja kissanristiäisistä, jotka missanneena tuntuu että olisi jäänyt TAAS jostain paitsi.

Meidän syksyä tietysti leimasi voimakkaasti tuo esikoisen koulun alkaminen. Iso juttu. Nyt hän kulkee jo sujuvasti kavereiden kanssa kouluun ja takaisin ja käyttää kännykkää sopivasti juuri sen verran, että ilmoittaa koulun pihalta olevansa perillä. Kuopuksen päiväkotitaival on noin puolivälissä, eli siinä ei suurta muutosta. Pari uutta hoitajaa ja muutama uusi lapsi ryhmässä. No joo, niin sanottu bestis muutti kyllä Espooseen, mutta ei se näytä olevan kauhean suuri kriisi neljävuotiaan elämässä. Ehkä se pitää paikkansa kun sanotaan, että ennen kouluikää kannattaa valita se KOTI.

Viikonloppujen merkitys on myös kasvanut tuon koulun alkamisen myötä. Kyllä huomaa, miten koulu oikeasti rytmittää elämää. Päiväkodista voi ottaa vapaapäiviä, jos itse tekee vajaata työviikkoa, kuten minä. Kun lähdimme risteilylle, kirjoitin paineessa opettajalle Wilma-viestin suurten selitysten kera, miksi lapseni on yhden perjantain poissa. Ja tietysti juuri silloin tuli joku sellainen läksy, mitä ei voinut kopioida kaverilta. Morkkis.

Viikonlopuista siis sen verran, että oikeasti perjantaina on sellainen tunne, että IHANAA. Haluan oikeasti tehdä lasten kanssa jotain tosi kivaa silloin. Viime perjantaina se oli saunan lämmitys ja uunimakkara (esikoisen pyynnöstä). Lasten nukkumaan mentyä sitten se viinilasi ja juustolautanen aikuisille.
Tänä perjantaina ajattelimme ehdottaa yhteistä leffailtaa. Tosin teen poikkeuksellisesti myös lauantaina töitä eli aikuisten osuus jää pois.

Sellaista..ei siis mitään ihmeellistä. Mutta arki on kyllä oikeasti ihan kivaa :)

Joskushan tuo kämppä oli vähän eri näköinen...

Mietin tässä eräänä päivänä, että mihin oikein jäi se, että lelut siivotaan joka ilta pois muualta kuin lastenhuoneesta. Muistan hämärästi, vain hyvin hämärästi tällaisen periaatteen.

Kävin kerran ennen lapsia kylässä ystävälläni, jonka lapsi oli koristellut koko ulko-oven piirustuksillaan. Se näytti silloin niin epäsiistiltä! Enkä ymmärtänyt ollenkaan, kun ystäväni sanoi ettei raaski siivota niitä pois.
Nyt ymmärrän. Meillä ei ole piirustuksia ovessa, mutta sen sijaan hienoja rakennelmia ympäri kämppää.

Tietysti suurimmat, kuten kirjapolut pitkin olohuoneen lattiaa, siivotaan illalla pois, mutta sauna ja parveke ovat saaneet olla kyllä aika lailla lasten valtakuntaa.

Parveke:

Tuolla oli joskus muutamin kuin nuukahtaneita pelargonioita. Mutta oikeasti..kestääkö tämä vaihe kovinkaan kauan..? Ja onhan koti lastenkin.

Olisi kiva kuulla muiden elämästä, onko niin että lasten leikit sijoittuvat lastenhuoneeseen vai saako niitä laajentaa muuallekin?

Meidän sauna näyttää nykyään tältä:

Tuossa on siis osittain samoja leluja, koska paikat vähän vaihtelevat ilmaston mukaan :D

Tänään kyllä saunotaan, joten se olkoon riittävä motivaatio saunan siivoukselle :) Äkkiähän ne lelut löytävät sinne takaisin.

Mukavaa viikonloppua!

Päivä kuopuksen kanssa

Teen toistaiseksi vielä nelipäiväistä viikkoa. Yleensä siten, että maanantai on vapaa. Se on vapaapäivä myös kuopuksella. Päiväkodissa kaikki kiva tuntuu olevan perjantaisin, ja ehkä se on niin myös työpaikoilla. Ainakin fiilis on huomattavasti parempi kuin maanantaina...

Usein tehdään jotain kivaa. En tiedä, onko kaikilla niin, että tässä vaiheessa tuntuu että esikoisen kanssa tuli tehtyä kaikkea paljon enemmän kuin nyt nuoremman kanssa? Johtuu siis todellakin varmasti siitä, että nyt lapsia on kaksi. Yleensä silloin harvemmin tehdään mitään vain sen yhden kanssa, tai sitten aluksi edelleen touhutaan enemmän esikoisen kanssa välttääkseen vauvasta johtuvaa mustasukkaisuutta. Niin ainakin meillä. Mutta nyt olen paniikinomaisesti herännyt ajatukseen, että jee mullahan on vielä pieni lapsi :) !!!
Eli vielä voi elää vaihetta, missä toinen saa kiksit vaikka siitä, että ostetaan jäätelöt ja syödään ne puiston penkillä tai löydetään ihan uusi leikkipuisto.

Maanantaina päätettiin (siis minä päätin) lähteä Suomenlinnaan. Matkalla tutustuimme vähän Helsingin keskustaan: "Tässä on Suurkirkko...tässä on Kauppatori..tuossa Presidentinlinna".. Ihan hulvattomia riemunkiljahduksia mikään näistä ei oletettavastikaan irroittanut.. :D

Tässä katseltiin laivaa, jolla juuri oltiin.

Ja tällä paatilla saavuttiin Suomenlinnaan :) Heihei koti, huuteli kuopus kannella.

Lounasta syötiin Viaporin Deli&Cafessa, äidille kana-tomaattipastaa ja lapselle karjalanpiirakka. Siinä missä esikoinen on suursyömäri, niin kuopus on ronkelien ronkeli. Päiväkodissa tietysti syö kaikkea ja ottaa vielä lisääkin, joten hyvä-äiti-fiilis on taattu...

Kahvit juotiin sen sijaan Lelumuseon terassilla

Ihanan unenomainen paikka, ainakin näin ei-sesonkina. Ihan kuin astuisi menneeseen maailmaan. Itse museossa ei käyty kun aika loppui kesken, mutta paikka itsessään on todella viehättävä ja kahvikin hyvää.

Tunnelma oli kyllä jo jokseenkin syksyinen, vaikka päivä oli lämmin ja aurinkoinen.

Kuka tiesi että Suomenlinnassa on leikkipuisto? En minä ainakaan...mutta siellähän viihdyttiin!

Ehdottomasti syksymmällä uudestaan.

Laivalla

Päätimme tehdä "after holiday" -matkan elokuun lopussa, eli risteilyn Tukholmaan Tallink Siljalla. Koska nyt ei ollut varaa hienoon deluxe -hyttiin, jossa olemme normaalisti matkustaneet, tosin vain yhden lapsen kanssa, tyydyimme perus-Promenadeen.
Lähtöselvityksessä kävikin onnellisesti, kun perhehytti sattui olemaan vapaana ja koska meillä on kaksi lasta, saimme tilavan perhehytin, josta löytyy myös sohva sekä jääkaappi juomineen. Mahtavaa! Mahtavaa oli myös kuopuksen mielestä se, että hytissä oli ihan oma vessa!!! :D

Jo laivaan tullessa olivat Muumi ja Pikku-Myy lapsia vastassa:

Muumipeikko oli ihanan riehakkaalla tuulella, ja halasi molempia lapsia sekä pyöritti nuorimmaista ihan ympäri :) Tässä kuvassa on vaan niin kainon näköisenä. Itse asiassa siitä episodista on aivan ihana video, mutta koska olen sopinut, ettei lastemme kasvoja näy tässä blogissa, en voi sitä nyt tähän laittaa. Mutta omien muistojen aarteisiin se jää :)

Muutenkin lapset on mielestäni otettu todella hyvin huomioon Siljalla. Muumin ja Pikku-Myyn lisäksi laivalla seikkailivat viidakon eläimet, joita myös sai halia Promenade-käytävällä. Joku lasten show oli myös, mutta se alkoi vasta kl 21, eikähän nämä meidän pienokaiset jaksa valvoa siihen saakka, vaan niihin aikoihin oltiin jo petissä peiton alla. Sen huomion kyllä tein, että todella monet taluttelivat lapsiaan Promedalle vielä kl 22-23 ja monet lapset myöskin itkivät väsymystään.

Olenko minä ainoa "tiukkapipo", vai onko muita samaa mieltä olevia? Valvooko teidän lapset myöhään laivalla tai muualla reissussa?

Heippa Helsinki!

Täytyy sanoa, että yllättävän helpottunut olen siitä, miten rauhallisissa merkeissä ruokailut ja aamupala sujuivat. Laivalla oli kuitenkin porukkaa, joten omaa vuoroa ja ruokaa joutui odottelemaan. Varsinkin jälkiruuan eli jäätelöannoksen odotus meinasi vähän laittaa pienten ihmisten hermoja koetukselle, mutta onneksi lopputulos oli niin upea, että harmi unohtui saman tien.

Yöt menivät hienosti, eikä kumpikaan lapsi heräillyt eikä valvottanut meitä. Siinähän se, kuin kehdossa keinuessa :)

Kauniin aurinkoisen päivän Tukholmassa,

vietimme Junibackenissa, kuinkas muuten. On kyllä ihan loistava paikka lapsiperheelle, näkemistä ja kokemista riittää niin paljon.

Ruokailu onnistuu siellä myös, vaikka lounaslista onkin hyvin suppea. Onneksi kaikille kelpasi ja vanhemmille vielä luomukahvit jälkkäriksi. Pieni miinus kyllä hinnoista, lähinnä sisäänpääsymaksut ovat aika pöyristyttävät. Ei siellä pienten kanssa kuitenkaan tule oltua kuin 2-3 tuntia.
Satujuna hieman pelotti kuopusta, mutta overall oli sitä mieltä kuitenkin, että oli paras juttu koko paikassa :)

Laivalla oltiin takaisin vasta 16.15, me ja rättiväsyneet lapset :) Päätimme kuitenkin 11.hääpäivämme kunniaksi "ottaa yhdet" keulabaarissa, eli aikuisille kuohuvat ja lapsille "Harrin halaus" -lastendrinkit hohtavilla jääpaloilla. Ei hullummat näköalat:

 

Täällä keulabaarissa kyllä kuopuksemme sai matkan ainoat raivarit. Kiukku tuli puskista ja aiheutti myös siskon läpsimistä. Huuh, hiki tuli! Mutta kun sitten vaan lähdettiin pois, niin tilanne helpottui pian. Minä olen kyllä niitä ihmisiä, jotka pyrkivät äkkiä pois tilanteesta, enkä halua jäädä kiukuttelevan lapsen kanssa yleisön sekaan. Toiminko oikein?

 

Ei kai siinä sen kummempaa...lapset nukahtivat hyvissä ajoin ja me vanhemmat vietimme laatuaikaa hytissä...katsomalla leffaa ipadista :D Minä kävin myös kannella ihailemassa täysikuuta:

 

 

Kivaa oli, ja rohkaisi menemään taas uudestaan :)