Meidän arki

Minä pidän syksystä. Siis: tottakai, kesä on ihana, ihana vuodenaika ja erityisesti se mun lemppari alkukesä. Mutta syksyssä on jotain rauhoittavaa. Kesän hössötys on ohi ja kun aurinkokaan ei paista joka hetki (hah, ihan kuin se tänä kesänä olisikaan niin paljoa paistanut.. :)), ei ole jatkuvia paineita siitä että on ihan pakko olla koko ajan ulkona. Myöskään joka paikassa ei osu silmään ilmoitus taas niistä sadansista kesätapahtumista ja kissanristiäisistä, jotka missanneena tuntuu että olisi jäänyt TAAS jostain paitsi.

Meidän syksyä tietysti leimasi voimakkaasti tuo esikoisen koulun alkaminen. Iso juttu. Nyt hän kulkee jo sujuvasti kavereiden kanssa kouluun ja takaisin ja käyttää kännykkää sopivasti juuri sen verran, että ilmoittaa koulun pihalta olevansa perillä. Kuopuksen päiväkotitaival on noin puolivälissä, eli siinä ei suurta muutosta. Pari uutta hoitajaa ja muutama uusi lapsi ryhmässä. No joo, niin sanottu bestis muutti kyllä Espooseen, mutta ei se näytä olevan kauhean suuri kriisi neljävuotiaan elämässä. Ehkä se pitää paikkansa kun sanotaan, että ennen kouluikää kannattaa valita se KOTI.

Viikonloppujen merkitys on myös kasvanut tuon koulun alkamisen myötä. Kyllä huomaa, miten koulu oikeasti rytmittää elämää. Päiväkodista voi ottaa vapaapäiviä, jos itse tekee vajaata työviikkoa, kuten minä. Kun lähdimme risteilylle, kirjoitin paineessa opettajalle Wilma-viestin suurten selitysten kera, miksi lapseni on yhden perjantain poissa. Ja tietysti juuri silloin tuli joku sellainen läksy, mitä ei voinut kopioida kaverilta. Morkkis.

Viikonlopuista siis sen verran, että oikeasti perjantaina on sellainen tunne, että IHANAA. Haluan oikeasti tehdä lasten kanssa jotain tosi kivaa silloin. Viime perjantaina se oli saunan lämmitys ja uunimakkara (esikoisen pyynnöstä). Lasten nukkumaan mentyä sitten se viinilasi ja juustolautanen aikuisille.
Tänä perjantaina ajattelimme ehdottaa yhteistä leffailtaa. Tosin teen poikkeuksellisesti myös lauantaina töitä eli aikuisten osuus jää pois.

Sellaista..ei siis mitään ihmeellistä. Mutta arki on kyllä oikeasti ihan kivaa :)