Rautatieaseman luistelukenttä

Mentiin viime perjantaina luistelemaan. Esikoisella piti olla maanantaina koulussa luistelua (jota ei sitten vesisateen takia ollutkaan), ja totesin että koska viime kerrasta on vajaa vuosi aikaa, en voi luottaa siihen että tyttö pysyy luistimillaan.
Kun lapsilta kysytään, on valinta aina Rautatieaseman kenttä. Yksinkertaisesti siksi että siellä soi musiikki ja on (ylikallis) kahvila.
Tällä kertaa paikalle tuli myös Paula-lehmä halaamaan ja antamaan high five:t, sekä luistelukoulu (johon kumpikaan ei halunnut osallistua).

Tässä työnnetään pikkusiskoa kelkalla

Nuo kelkat ovat muuten olleet ihan oivia! Omat vanhemmat kun ovat joutuneet käsi puuduksissa tukemaan aikoinaan minua kun en meinannut millään pysyä pystyssä. Tosin meidän kuopus halusi sitkeästi pysyä pystyssä ilman ja ihan hyvin se onnistuikin 4-vuotiaalta. Luistelukoulusta tuli hyvä neuvo "leiki pingviiniä!". Ja totta, kun levittää kädet sivuille ja vaappuu puolelta toiselle, tasapaino säilyy. Tosin tähänkin kuopus totesi että "enhän mä edes tykkää pingviineistä"..

Kahvilassa juotiin glögiä ja syötiin keksit.

Täytyy sanoa että vaikka olen luontoihminen ja viihdyn mainiosti keskellä ei-mitään, niin on myös sykähdyttävää luistella aivan Helsingin keskustassa.

Tunnelmallisin hetki oli kun Frank Sinatra lauloi "New York, New York".

Ja kotimatkalla tuli tietysti kiukka ja väsy. Niinkuin usein ja aina. Ärsyttävintä on siinä vaiheessa kun mies toteaa "mä tiesin tän"...