Kevät!

Pääsiäinen on juhlittu ja kyllähän sen vähän olossa huomaa... vaikea palata ruotuun kun on joka päivä syönyt suklaata ja joka ilta juonut lasin (tai kaksi) viiniä. On se vaan joskus ihanaa antaa mennä ja nautiskella oikein kunnolla. Ehdottomia lemppareita pääsiäissuklaista ovat nämä Lindt:n munat (nuo isommat tipun kuvalla):

Lapsilla on omat kangastiput, joiden sisuksiin on kukko käynyt yöllä munimassa. Ja joskus myös silloin kun lapset ovat olleet ulkona.

Kyllä toisaalta tuntuu myös, että pitkän perheen kanssa vietetyn loman jälkeen olisi äidin loman vuoro.

Kun olet kolmatta päivää kuunnellut kitinää, lohdutellut raivareissa pyörivää 4-vuotiasta, niistänyt nenää, tuonut vettä, tuonut maitoa, sitonut kengännauhoja, lukenut kirjoja ääneen, tehnyt ruokaa, tarjoillut sitä (lista on loputon..), niin tulee mietittyä että missä vaiheessa sitä oikein itse tuli levättyä. Tiedän että moni vastaa tähän että sitten kun lapset ovat nukkumassa, mutta entäs jos ne lapset eivät nukahda ennen kl 22, ja sitten olet jo itse niin puhki ettei minkään sortin fiilistely enää huvita.

Poikkeus tähän oli mummola, jossa oltiin osa pääsiäistä. Siellä lapset simahtivat hyvissä ajoin ja aikuiset pääsivät pelaamaan Trivialia. Se oli kyllä kivaa! Lisäksi lapset leikkivät siellä muutenkin tosi huippuja juttuja keskenään ja ihan sovussa. ”Me leikitään naisia”, oli vastaus kun kysyin mitä leikkivät. No, oli siinä fröökynää kerrakseen, Kroatiaan olivat menossa matkalaukkuineen (jotka laitettiin oikeaoppisesti hihnalle menemään lentokentällä), ja liputkin oli esikoinen tehnyt. Minä sitten onnellisena kudoin sukkaa ja luin lehtiä <3.

Sorsat ovat heränneet kevääseen ja ovat Nälkäisiä! Kävimme muutaman kerran syöttämässä, sorsat taapersivat kuivalle maalle saakka ja lähes söivät kädestä. Muuten tuo joen ranta olikin sellaista mutalöllöä, että pyykkikeikka oli joka kerta ulkoa tullessa. Mutta kyllä huomaa että on tullut kevät! Ihanaa. 

(huomaa prinsessahame takin alla :D)

Laivalla - ja nainen yli laidan

Olimme perhelomalla Tukholmassa. Perinteinen Siljan risteily, mikäs sen mukavampaa <3
Tällä kertaa myös minun vanhempani lähtivät mukaan eli oltiin kolmen sukupolven voimin reissussa. Lähdön hetkellä poksautimme kuohuvan hytissämme ja lapset saivat mehua+vichyä. Käytössämme  meillä oli iso remontoitu perhehytti. Harmikseni on tajunnut ottaa siitä kuvaa, eikä myöskään Siljan sivuilla ole kuvaa uudistetusta hytistä. Mutta ällön kokolattiamaton sijaan hytissä on puujäljitelmä laminaatti sekä kaikki pinnat on uusittu, pöytä, hyllyt, sohvan päällinen, päiväpeitot ja jopa valokatkaisijat. Tilaa on reilusti ainakin meidän 4-henkiselle porukallemme :)

Esikoinen oli vähän pettynyt Siljan uuteen leikkihuoneeseen, joka kieltämättä olikin vähän sekavan ja sokkeloisen oloinen. Lisäksi oli käsittämätöntä, miten se oli jo aika säpäleinä. Eihän uudistuksesta ole kuin hetkinen.. pari kuukautta? Nyt jo oli revitty yksi pehmoporras irti ja pallomeressä olevaa pehmopuuta oli paikkailtu rumalla ilmastointiteipillä. Hmm…Ikävä on minullakin sitä vanhaa ja tyylikästä merirosvolaivaa, mistä putkea pitkin laskettiin pallomereen. 

Tukholmassa oli mieletön kevät! 6 astetta plussan puolella eikä yhtään enää lunta, ei enää puistoissa. Kovinkaan kummoista tekemistä emme keksineet, koska kuopus hyytyi jo järkyttävän pitkän terminaalikävelyn seurauksena (Tukholman terminaali on rempassa, joten laiva jätti meidät tosi kauas vanhasta terminaalista). Olisihan siellä mennyt joku maksuton kuljetus, sellainen kuin lentokentillä (missä ei koskaan ole ketään kyydissä ja sitä mainostetaan muutenkin vain raskaana oleville tai keppiä käyttäville).
Mentiin metrolla keskustaan ja suoraan lelukauppaan saadaksemme edes jotain mielenkiintoa aikaiseksi kaamean kävelyn uuvuttaville lapsille (suklaapatukat oli jo ostettu ja syöty).

Onneksi Åhlensilta löytyi myös superhyvä italialainen ravintola, jossa oli taivaallista pizzaa ja kivat tarjoilijat jotka eivät välittäneet kuopuksen kilareista.

Paluumatkalla laivalla olikin actionia. Ruokailun, promenaden akrobaattishown ja Harri Hylje-discon uuvuttama jälkikasvu oli jo saateltu nukkumaan, kun mieheni huomasi hytin ikkunasta jotain outoa. ”Onko tuo vene?”, hän kysyi minulta. No, olihan se. Pikkuinen vene jättimäisen laivan vieressä, kyydissä 3 ihmistä. Veneitä oli sitten enemmänkin ja lisäksi Viking Mariella oli oudon lähellä. Kävi äkkiä selväksi että nyt etsittiin jotain. Mariella pamautti jättimäiset valotykit päälle ja yhdessä merivartioston veneiden valonheittimien kanssa ne pyyhkivät mustaa meren pintaa. Sitten sammuivat meidän laivan moottorit.

Aloin kuumeisesti googlettaa uutisia sekä viestittämään anopille, joka yleensä on hyvin kartalla uutisista. Onneksi lapset nukkuivat! Lopulta tuli myös kuulutus pelastus- ja etsintätehtävässä mukana olemisesta ja sittemmin myös tieto netistä, että Viking Rosellalta oli hypännyt nainen. Sitkeistä 4 tunnin etsinnöistä häntä ei kuitenkaan löydetty. Uni ei oikein tullut silmään tullut tuona yönä.

Laiva oli myöhässä parisen tuntia ja lapsille oli pakko varovasti kertoa mitä yöllä oli tapahtunut. Esikoisen harmin aihe oli, että hän ei nähnyt niitä valonheittimiä. ”Olisitte herättäneet!” Just. Onneksi lapset eivät aina ymmärrä miten vakavasta asiasta on kyse.

Oletko joutunut lasten kanssa vastaavaan tilanteeseen? Vai oletko ylipäänsä sitä mieltä että lapselle kannattaa kertoa totuus vai kaunistella asiaa? (Tietysti ikä huomioiden..)

Eka harrastus

Meidän perhe on alkanut harrastamaan! :)
Onpas tosi erikoista...Kuulen jo ajatuksenne :D
Olen siis ehdottanut 7v. esikoiselle kaikkea lentopallosta taekwondoon ja partioon (kaikkea olisi tarjolla ihan puolen kilometrin sisällä), mutta ei kiinnosta. Olin jo varmaankin turhan painostava koska sain kuulla että "oikeasti, on mulla paljon sellaisia kavereita jotka ei harrasta mitään."
Hyvä että osaa pitää puolensa kiihkoilija-äitiä vastaan.

Ja onhan tästä asiasta paljon kirjoitettukin, että nykylapset väsyvät harrastusten määrään ja se mitä lapset oikeasti haluavat, on kiireetön aika kotona koko perheen kesken. Ja se on ihanaa kyllä ihan näin vanhemmankin näkökulmasta. Sitten taas paljon kirjoitetaan ja puhutaan myös siitä, että harrastus pitää pois kadulta hengaamasta sitten murrosiässä ja sen takia harrastus olisi hyvä olla jo vakiintunut siinä vaiheessa. Tiedä häntä.

Esikoinen on piirtää jatkuvasti ja joka paikassa. Ja katsoo taidevideoita iPadista. Varmasti joku taidekerho olisi hänelle nappijuttu, mutta niitä taas ei ole tarjolla juurikaan. Ehkä kesällä.

Mutta asiaan: mitä meidän perheessä nyt harrastetaan? Oltiin juteltu kuopuksen kanssa, että kokeillaan tanssia tammikuussa. Tämä kaatui kahden kuukauden flunssaputkeen, mutta nyt sitten maaliskuun alussa mahduttiin vielä mukaan tanssiryhmään. Ja hyvin mahduttiinkin, koska ryhmä oli vaarassa loppua pienen osallistujamäärän vuoksi.
Mikä parasta, tanssi on meidän kotoa 300 m päässä. Ihan huippua!

 

Ensimmäinen tunti meni ihan ylikierroksilla. Vähän toinenkin. Kolmannella iski ujouspuuska eikä tunnille menosta meinannut tulla mitään. Huomenna on neljäs tunti. Viimeksi kuopus sanoi kotona ettei aina haluaisi tehdä niin kuin opettaja sanoo :D Pieni performanssitaiteilijani <3


Tätä jatketaan kesäkuulle ja katsotaan syksyllä jatkoa.




Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia siitä, PITÄÄKÖ 7-vuotiaalla olla jo harrastus?

Hiihtolomaterveiset

Hiihtolomakausi on parhaillaan käynnissä, olisiko se Keski-Suomi nyt vuorossa? Täällä Etelä-Suomessa oli viime viikko.
Pidin kuitenkin pienen hiihtoloman, vaikka varsinainen talvilomani onkin vasta huhtikuussa. Esikoinen lähti heti maanantaina mummolaan, yksin - ja onnellisena. Tällä hetkellä hänen suurin onnensa on kun pääsee mummin luo ihan yksin. Eipä ole paljon koti-ikävä (äidillä sen sijaan oli ikävä!).

Loppuperhe meni sitten perässä keskiviikkona ja mummolassa oltiin hiihtoloma.

Iltarusko oli kauneimmillaan kun saavuin linja-autoasemalle. Kuvittelin bussimatkan olevan seesteinen tilanne jossa luen kirjaa ja vaivun omiin ajatuksiini. Unohdin, että tämä matka on ihan tavallinen työmatka aika monellekin, joten bussihan oli tupaten täysi. Ei siinä mitään kun viereen tulee tarpeeksi iso ihminen niin siinähän istut hartiat lysyssä etkä tasan saa liikutettua käsiäsi edes sen vertaa että saisit sen kirjan kassista. No, valitus sikseen! Perille pääsin ja perheeni luo. Mies ja kuopus olivat siis menneet jo aamupäivällä.

Mummolassa saa valtaansa aina sama kiireetön tunnelma. Lapset leikkivät omiaan, ja aikuiset rupattelevat ja tai sitten kuten minä, kudotaan vaikka sukkia.

Sääkin suosi ja päästiin seuraavana aamuna pulkkamäkeen. Siis todellakin aamulla, kl 9 jälkeen...

Ja tehtiin lumikissoja:

Pakko sanoa että kun aurinko paistaa, tulee jo ihan kevätfiilis!

Jotenkin ihan mietin tuota hiihtolomaa. Ja olen iloinen että lapseni sattuvat olemaan sellaisessa koulussa ja päiväkodissa, joissa puoli luokkaa ei mene Malediiveille hiihtolomalla. Jotenkin tuntuu ihanan kotoisalta se, että muutkin ovat matkanneet kotimaassa tai isovanhempien luona. Niin minäkin lapsena tein, ja teininä sitten ihan itsekseni posotin junalla 400 km, kunhan pääsin mummolaan. Joskus mentiin Lappiin mutta silloinkin oli yleensä jo pääsiäinen tai muu keväisempi ajankohta. Thaimaan matkailusta on tullut samanlainen hitti kuin aikoinaan Kanariasta omina kouluaikoina. Erona vaan se, että Thaimaassa on talvella 6 tunnin aikaero mikä ei tosiaankaan houkuttele lähtemään sinne ainakaan 4-vuotiaan kanssa.

Miten te olette viettäneet yleensä hiihtolomaa?