Laivalla - ja nainen yli laidan

Olimme perhelomalla Tukholmassa. Perinteinen Siljan risteily, mikäs sen mukavampaa <3
Tällä kertaa myös minun vanhempani lähtivät mukaan eli oltiin kolmen sukupolven voimin reissussa. Lähdön hetkellä poksautimme kuohuvan hytissämme ja lapset saivat mehua+vichyä. Käytössämme  meillä oli iso remontoitu perhehytti. Harmikseni on tajunnut ottaa siitä kuvaa, eikä myöskään Siljan sivuilla ole kuvaa uudistetusta hytistä. Mutta ällön kokolattiamaton sijaan hytissä on puujäljitelmä laminaatti sekä kaikki pinnat on uusittu, pöytä, hyllyt, sohvan päällinen, päiväpeitot ja jopa valokatkaisijat. Tilaa on reilusti ainakin meidän 4-henkiselle porukallemme :)

Esikoinen oli vähän pettynyt Siljan uuteen leikkihuoneeseen, joka kieltämättä olikin vähän sekavan ja sokkeloisen oloinen. Lisäksi oli käsittämätöntä, miten se oli jo aika säpäleinä. Eihän uudistuksesta ole kuin hetkinen.. pari kuukautta? Nyt jo oli revitty yksi pehmoporras irti ja pallomeressä olevaa pehmopuuta oli paikkailtu rumalla ilmastointiteipillä. Hmm…Ikävä on minullakin sitä vanhaa ja tyylikästä merirosvolaivaa, mistä putkea pitkin laskettiin pallomereen. 

Tukholmassa oli mieletön kevät! 6 astetta plussan puolella eikä yhtään enää lunta, ei enää puistoissa. Kovinkaan kummoista tekemistä emme keksineet, koska kuopus hyytyi jo järkyttävän pitkän terminaalikävelyn seurauksena (Tukholman terminaali on rempassa, joten laiva jätti meidät tosi kauas vanhasta terminaalista). Olisihan siellä mennyt joku maksuton kuljetus, sellainen kuin lentokentillä (missä ei koskaan ole ketään kyydissä ja sitä mainostetaan muutenkin vain raskaana oleville tai keppiä käyttäville).
Mentiin metrolla keskustaan ja suoraan lelukauppaan saadaksemme edes jotain mielenkiintoa aikaiseksi kaamean kävelyn uuvuttaville lapsille (suklaapatukat oli jo ostettu ja syöty).

Onneksi Åhlensilta löytyi myös superhyvä italialainen ravintola, jossa oli taivaallista pizzaa ja kivat tarjoilijat jotka eivät välittäneet kuopuksen kilareista.

Paluumatkalla laivalla olikin actionia. Ruokailun, promenaden akrobaattishown ja Harri Hylje-discon uuvuttama jälkikasvu oli jo saateltu nukkumaan, kun mieheni huomasi hytin ikkunasta jotain outoa. ”Onko tuo vene?”, hän kysyi minulta. No, olihan se. Pikkuinen vene jättimäisen laivan vieressä, kyydissä 3 ihmistä. Veneitä oli sitten enemmänkin ja lisäksi Viking Mariella oli oudon lähellä. Kävi äkkiä selväksi että nyt etsittiin jotain. Mariella pamautti jättimäiset valotykit päälle ja yhdessä merivartioston veneiden valonheittimien kanssa ne pyyhkivät mustaa meren pintaa. Sitten sammuivat meidän laivan moottorit.

Aloin kuumeisesti googlettaa uutisia sekä viestittämään anopille, joka yleensä on hyvin kartalla uutisista. Onneksi lapset nukkuivat! Lopulta tuli myös kuulutus pelastus- ja etsintätehtävässä mukana olemisesta ja sittemmin myös tieto netistä, että Viking Rosellalta oli hypännyt nainen. Sitkeistä 4 tunnin etsinnöistä häntä ei kuitenkaan löydetty. Uni ei oikein tullut silmään tullut tuona yönä.

Laiva oli myöhässä parisen tuntia ja lapsille oli pakko varovasti kertoa mitä yöllä oli tapahtunut. Esikoisen harmin aihe oli, että hän ei nähnyt niitä valonheittimiä. ”Olisitte herättäneet!” Just. Onneksi lapset eivät aina ymmärrä miten vakavasta asiasta on kyse.

Oletko joutunut lasten kanssa vastaavaan tilanteeseen? Vai oletko ylipäänsä sitä mieltä että lapselle kannattaa kertoa totuus vai kaunistella asiaa? (Tietysti ikä huomioiden..)