Erityisherkät

Kovin muodikasta tuntuu nykyään olla erityisherkkä. Aikakauslehdet pullistelevat artikkeleita tästä ilmiöstä ja netissä oman erityisherkkyytensä voi mitata erilaisilla testeillä. Okei, myönnän että tein yhden ja sain tulokseksi 22/23. Kärsin kovista äänistä, jatkuvasta metelistä, liian kylmästä ja kuumasta. Kuitenkin kykenen olemaan jonkun aikaa nälässä tai esimerkiksi märissä vaatteissa, toisin sanoen epämukavissa olosuhteissa.

Tätä määritelmää ei kuitenkaan ollut kun esikoiseni oli 3. Silloin ihmettelin kun liika lämpö aiheutti mielestäni suhteettoman reaktion (okei, luinhan minä että lapsi ei hikoile samoin kuin aikuinen eikä niin ollen kestä samalla tavalla myöskään hellettä). Nukkumaan mennessä piti suorittaa tietyt rutiinit tietyssä järjestyksessä (5 ero unirätti ja muovinen kuorma-auto missä sisällä pikkuinen muovikissa). Vaatteiden laput kutittivat, farkkuja ei siedetty epämukavan materiaalin takia ja sukan saumat eivät saaneet painaa. No, pikku juttujahan nämä, enkä hetkeäkään ajatellut näissä jutuissa olevan mitään kummallista. Toisen lapsen myötä olen kuitenkin oppinut että ehkä jokaista lapsen vaatimaa asiaa ei tarvitse toteuttaa vaan voi sanoa vaan napakasti että pää tyynyynja nyt nukutaan.

Esikoiselle myös päiväkodissa olo ei kuulunut mukavuusalueelle. Paitsi niinä päivinä kun toimittiin pienryhmissä. Silloin sain aina kuulla miten mukavasti päivä olikaan mennyt. Johtui varmasti suurelta osin ujoudesta ja siitä että meteliä ja härdelliä oli luonnollisesti vähemmän.
Kuopis taas viihtyy erinomaisesti (samassa) päiväkodissa ja 8 viikon kesäloman jälkeen näkyi vaan jalkapohjat portilla kun hän pääsi päiväkodin pihalle ja kavereiden luo, pitkästä aikaa.

Erityisherkkyyttä tai ei, on suuri rikkaus seurata kahden hyvin erilaisen lapsen kehitystä äidin näkökulmasta <3.

Miten teillä?