Kävelemään!

Viikonloppuna päätin yksinkertaisesti lähteä kävelemään. Nykyään päätös ei ole helppo. Kun oli vauva, oli aivan luontevaa lykätä paketti rattaisiin ja lähteä kuntoilemaan sekä nauttimaan raikkaasta ilmasta. Homeinen, valvonut olo jopa vaati sitä.

Nyt kävelylle lähteminen on mukavinta yksin. Yksinkertaisesti siitä syystä että silloin ei tarvitse
a) kantaa ketään joka ei jaksa enää kävellä
b) työntää tyhjiä rattaita ja odottaa loputtomiin uhmaikäistä joka sahaa kävelytietä laidasta laitaan pyöräilijöitä uhmaten
c) seistä tyhjien rattaiden kanssa tien reunassa ja odottaa loputtomiin uhmaikäistä joka mököttää keskellä tietä. Mietit siinä että miten saat lapsen takaisin rattaisiin ilman huutamista ja rimpuilemista tai miten taiteilet kotiin lapsi sylissä samalla rattaita työntäen.

Milloin, siis milloin OIKEASTI lapsi on sen ikäinen että hänen kanssaan voi käydä kävelyllä mukavia jutellen? Ja silti niin pieni että jaksaa uteliaana ihmetellä kaikkia luonnon ihmeitä :)

No, anyway. Piti siis kertoa viikonlopusta.  Otin kertakaikkiaan omaa aikaa ja lähdin kameran kanssa kävelemään ja tallentamaan syksyn värejä. Tässä lopputulos:

BONUS!! Mikä parasta: sovin mieheni kanssa että hän keittää kahvit termariin, ottaa muksut mukaan ja ilmoittelee kun ovat pihalla ja "pöytä on katettu". Puhelu tuli ja minä lähdin kiireellä kohti kotia. Lapset saivat berliininmunkit ja me aikuiset kinkku-juusto-croissantit. Kaikki olivat tyytyväisiä ja elämä ihanaa :)