Ensilumi!

Ensilumi tuli...ja meni. Viikonloppuna oli juuri niin sopivasti lunta että lapset olivat riemusta soikeina. Yllättävän valkoista olikin:

Itse en todellakaan ole talvi-ihminen, yhtään. Inhoan kylmää ja palelemista. Se, mikä on talvella kiva on istua kotona höyryävä teekuppi kädessä ja katsella lumista maisemaa. Vielä parempi jos aurinko ei paista, niin ei tule yhtään sellainen olo että olisi pakko mennä ulos. Aurinkoisella ilmalla tulee aina, hassua.

Mitäs sitten tehtiin? Kiipeiltiin kalliolla ja tehtiin lumienkeli :)

Eipä sen kummempia. Sitten oli mukava tulla taas sisälle sen teekupposen ääreen. Esikoinen oli mummolassa ja pistänyt siellä pulkalla koreaksi. Mummin talon takana on iso mäki, jossa oli juuri se vaaditut 10 senttiä lunta.

Saat tulla talvi!

Oletko jouluihminen?

Minä olen. En sellainen höperö-jouluihminen, joka aloittaa jouluvalmistelut lokakuussa. Mutta odotan sitä aikaa, kun kehtaa alkaa leipomaan piparkakkuja, ja laittaa (sivistyneet) jouluvalot parvekkeelle. Aina tuntuu että se joulun aika kuitenkin menee kuin siivillä eikä siitä ehdi nauttia niin paljon kuin haluaisi.

Nyt fiilistelen postiluukusta kolahtelevilla joululehdillä, ja erityisesti niiden herkkuresepteillä. Näistä tuskin mitään tulee leivottua (ai kun se Lidlin mainoksessa oleva piparkakku-mutakakku näyttikin hyvältä...) mutta kuvat ovat suorastaan herkullisia.

Piparkakkukausi on korkattu!

 

Eräänä perjantaina toteutin esikoisen toiveen ja leivoimme piparkakut valmistaikinasta. Ehkä teen vielä itse taikinankin mutta tässä pääpaino on selvästi koristelussa. Makukin oli kyllä hyvä.

Tässä kuopuksen taidonnäyte: Pöllö-piparkakku!

Pariisi, oi Pariisi...

...tuo romantiikan kehto? Kauneudenpalvojien pääkaupunki.

Sinne mekin suuntasimme 10-vuotishääpäivämme kunniaksi, kuten jo elokuussa hääpäivää viettäessä sovimme. Ja kaksin, ilman lapsia tällä kertaa. Kyllähän varsinkin 6-vuotias oli varsin ihmeissään, koska reissaamme paljon lasten kanssa. Mutta joskus näin. Olihan sitä itselläkin pala kurkussa, mutta lohduttauduin sillä että 2 yötä se vaan on...

Tällaisella reissulla loma alkaa jo lentokoneessa. Voi kaivaa kirjan esiin, ottaa mahdollisimman mukavan asennon ja odottaa lennon hintaan kuuluvaa viinilasillista, jonka Lufthansa vielä tarjoaa, samoin kuin kolmioleivän.

Perillä Pariisissa meitä odotti ihana hotelli, Hotel Kleber , ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka. Yleensähän sitä sanotaan että Pariisissa hinta ja laatu eivät kohtaa, mutta tässä on positiivinen poikkeus. Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan sydämellisesti, sillä kohteliaisuudella mitä vain Ranskassa voi hyvällä onnella vielä saada. Huoneemme sijaitsi 6.kerroksessa, josta oli hyvin pariisilaiset näkymät kattojen yli:

Mitä sitten ehdimme Pariisissa yhden viikonlopun aikana tehdä? Aika paljon ehtii päivässäkin, kun käyttää metroa.

Linjojen kanssa on hyvä olla tarkkana, ja portit ovat kerta kaikkiaan kummalliset (plus joillain asemilla erillinen ulos-leimaus-järjestelmä) mutta kaiken kaikkiaan kätevä kulkuneuvo, jolla pääsee oikeastaan joka paikkaan Pariisissa.

Ehdoton suosikkikohteeni, jossa mies ei ole vielä ehtinyt käymään, on vanha Pere Lachaisen hautausmaa. Tälle hautausmaalle on haudattu monia tunnettuja henkilöitä, ja suosituin käyntikohde taitaa olla Jim Morrisonin hauta:

Hauta on suojattu aidalla mutta aika lähelle pääsee kuitenkin. Varsin vaatimaton hauta itsessään. Alkuperäinen hautakivi varastettiin vuonna 1990.

Varsin erikoinen nähtävyys on myös Victor Noirin kuulemma luonnollisessa koossa oleva, makaava patsas. Victor Noir oli ranskalainen journalisti, jonka Napoleonin serkku ampui riidan seurauksena vuonna 1870. Jostain kummallisesta syystä alettiin uskomaan että patsaan haarovälin hierominen lisäisi naisen hedelmällisyyttä, minkä vuoksi haudasta tuli lähes pyhiinvaelluskohde. Liian irstaiden lähentymisyritysten vuoksi hauta jouduttiin aitaamaan, ja haudalle järjestämään ympärivuorokautinen vartiointi. Myös patsaan huulia tuli suudella ja tuoda kukka hattuun, mikä aina vain parantaisi hedelmällisyyttä. Tiedä häntä, mutta hatussa oli kyllä tuoreita kukkia...

Ja niinpä näkyy tuo vasen lahjekin olevan aika hinkattu...

Pariisiin kuuluu ehdottomasti kahvilassa käynti. Tässä tapauksessa kahvi oli vihreää teetä:

Patonki oli taattua ranskalaista, ah niin rapeaa.


Illalla ihailimme Eiffel-tornia (alhaalta, emme jaksaneet jonottaa)

sekä Riemukaarta:

Lapsilla oli mennyt kaikki hyvin mummin ja isoisän luona. Myös isovanhemmat olivat nauttineet lasten seurasta. Jos ottaisi parisuhdeohjelmaan tällaisen kahdenkeskisen reissun, sanotaanko vaikka kerran vuodessa... tai kahdessa... :-)

3-vuotiaan kanssa kahvilassa

Kävin usein esikoiseni kanssa ravintolassa ja kahvilassa. Lapsi oli sen verran vieraskorea että 3 vuotta täytettyään nämä vierailut sujuivat mallikkaasti tai sitten äidin muisti pettää.
Olen kuitenkin sitä mieltä että tämä lapsi, vanhimmaiseni, on synnynnäisesti hyvin elegantti. Hän nauttii kahvilan atmosfääristä ja herkuista siististi ja tulee onnelliseksi. Kun hän on saanut sen, minkä on itse valinnut, kaikki on hyvin ja kun syöty, lähdetään pois.

Kuopuksen kanssa kahviloihin ei ole juurikaan tullut mentyä. Joskus Hesburgeriin kun mukana on mummi. Minun vanhempieni kanssa lapset ovat olleet pizzalla ja kaikki on sujunut todella hyvin.

Nyt menimme kuopuksen kanssa messuilla kahville. Siis itse asiassa menimme koko perhe, kuopus oli siis mukana. Molemmat lapset halusivat berliininmunkit. Yhdessä vaiheessa kuopukseni pyysi lusikan, jotta voi kaivaa hillon ulos munkin sisältä.
Tässä on se mitä munkista jäi:

Kuitenkin kuopus oli sitä mieltä että vielä on nälkä.
Halusi croissantin. Totesin että jos ei munkin loppukaan maistu, ei ole enää nälkä. Kuopus polki jalkaa jonon takana ja halusi croissantin. Ei saanut croissantia. Lähdimme pois. Esikoiseni oli syönyt koko munkin.

Ehkä menemme taas joskus kahvilaan. Joskus. Ehkä.