Sinne mekin suuntasimme 10-vuotishääpäivämme kunniaksi, kuten jo elokuussa hääpäivää viettäessä sovimme. Ja kaksin, ilman lapsia tällä kertaa. Kyllähän varsinkin 6-vuotias oli varsin ihmeissään, koska reissaamme paljon lasten kanssa. Mutta joskus näin. Olihan sitä itselläkin pala kurkussa, mutta lohduttauduin sillä että 2 yötä se vaan on...
Tällaisella reissulla loma alkaa jo lentokoneessa. Voi kaivaa kirjan esiin, ottaa mahdollisimman mukavan asennon ja odottaa lennon hintaan kuuluvaa viinilasillista, jonka Lufthansa vielä tarjoaa, samoin kuin kolmioleivän.
Perillä Pariisissa meitä odotti ihana hotelli, Hotel Kleber , ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka. Yleensähän sitä sanotaan että Pariisissa hinta ja laatu eivät kohtaa, mutta tässä on positiivinen poikkeus. Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan sydämellisesti, sillä kohteliaisuudella mitä vain Ranskassa voi hyvällä onnella vielä saada. Huoneemme sijaitsi 6.kerroksessa, josta oli hyvin pariisilaiset näkymät kattojen yli:
Mitä sitten ehdimme Pariisissa yhden viikonlopun aikana tehdä? Aika paljon ehtii päivässäkin, kun käyttää metroa.
Linjojen kanssa on hyvä olla tarkkana, ja portit ovat kerta kaikkiaan kummalliset (plus joillain asemilla erillinen ulos-leimaus-järjestelmä) mutta kaiken kaikkiaan kätevä kulkuneuvo, jolla pääsee oikeastaan joka paikkaan Pariisissa.
Ehdoton suosikkikohteeni, jossa mies ei ole vielä ehtinyt käymään, on vanha Pere Lachaisen hautausmaa. Tälle hautausmaalle on haudattu monia tunnettuja henkilöitä, ja suosituin käyntikohde taitaa olla Jim Morrisonin hauta:
Varsin erikoinen nähtävyys on myös Victor Noirin kuulemma luonnollisessa koossa oleva, makaava patsas. Victor Noir oli ranskalainen journalisti, jonka Napoleonin serkku ampui riidan seurauksena vuonna 1870. Jostain kummallisesta syystä alettiin uskomaan että patsaan haarovälin hierominen lisäisi naisen hedelmällisyyttä, minkä vuoksi haudasta tuli lähes pyhiinvaelluskohde. Liian irstaiden lähentymisyritysten vuoksi hauta jouduttiin aitaamaan, ja haudalle järjestämään ympärivuorokautinen vartiointi. Myös patsaan huulia tuli suudella ja tuoda kukka hattuun, mikä aina vain parantaisi hedelmällisyyttä. Tiedä häntä, mutta hatussa oli kyllä tuoreita kukkia...
Ja niinpä näkyy tuo vasen lahjekin olevan aika hinkattu...
Pariisiin kuuluu ehdottomasti kahvilassa käynti. Tässä tapauksessa kahvi oli vihreää teetä:
Patonki oli taattua ranskalaista, ah niin rapeaa.
Illalla ihailimme Eiffel-tornia (alhaalta, emme jaksaneet jonottaa)
sekä Riemukaarta:
Lapsilla oli mennyt kaikki hyvin mummin ja isoisän luona. Myös isovanhemmat olivat nauttineet lasten seurasta. Jos ottaisi parisuhdeohjelmaan tällaisen kahdenkeskisen reissun, sanotaanko vaikka kerran vuodessa... tai kahdessa... :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi <3