Olen kuitenkin sitä mieltä että tämä lapsi, vanhimmaiseni, on synnynnäisesti hyvin elegantti. Hän nauttii kahvilan atmosfääristä ja herkuista siististi ja tulee onnelliseksi. Kun hän on saanut sen, minkä on itse valinnut, kaikki on hyvin ja kun syöty, lähdetään pois.
Kuopuksen kanssa kahviloihin ei ole juurikaan tullut mentyä. Joskus Hesburgeriin kun mukana on mummi. Minun vanhempieni kanssa lapset ovat olleet pizzalla ja kaikki on sujunut todella hyvin.
Nyt menimme kuopuksen kanssa messuilla kahville. Siis itse asiassa menimme koko perhe, kuopus oli siis mukana. Molemmat lapset halusivat berliininmunkit. Yhdessä vaiheessa kuopukseni pyysi lusikan, jotta voi kaivaa hillon ulos munkin sisältä.
Tässä on se mitä munkista jäi:
Kuitenkin kuopus oli sitä mieltä että vielä on nälkä.
Halusi croissantin. Totesin että jos ei munkin loppukaan maistu, ei ole enää nälkä. Kuopus polki jalkaa jonon takana ja halusi croissantin. Ei saanut croissantia. Lähdimme pois. Esikoiseni oli syönyt koko munkin.
Ehkä menemme taas joskus kahvilaan. Joskus. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi <3