Heti alkuun on sanottava että ÖHÖM... Oma vika!! Siis se että 3-vuotias haluaa maitonsa edelleen tuttipullosta. Miten tähän onkaan tultu...
Kyseessä on siis nukkumaanmenorutiini. Jota en pitänyt vakavana ennen kuin nyt kesällä yritimme ottaa pullon pois. Siitähän se huuto alkoi!! Ääää.. Mä haluun tuttipullon!! Nokkamukit lenteli joten ei muita välineitä sitten edes yritetty.
Omaa laiskuuttahan tämä on, myönnettäköön. Ensimmäisen lapsen intohimoiset kasvatus- ja vieroitusmetodit ovat muuttuneet kuin vaivihkaa "ihan sama kunhan se on hiljaa" - mielentilaksi. Miten tässä nyt näin pääsikin käymään? Tiedän että monella on sama ongelma tutin kanssa ja tiedän myös että jopa nelivuotiaat saattavat syödä vielä tuttia. Esikoisen tuttivieroitus oli niin naurettavan helppoa etten edes osannut varautua tähän. Yksi yö ja tutti oli gone. Tämä kuopus ei ole koskaan tuttia syönytkään joten tahtojen taisto käydään sitten tuttipullon kohdalla.
Jotain hyvää sentään: vaippa jäi kesälomalla totaalisesti ja 3v. osaa itsekin iloita taidostaan käydä pytyllä "koska mä olen jo iso tyttö". Se pottatarra oli siis täysi turha sijoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi <3