Ja miksi jännittää? Edellisestä kerrasta on tasan vuosi aikaa. Silloin mieheni oli filmaamassa leffaa Espanjassa. Minä lasten kanssa kotona. Ensin tuli kuopus kipeäksi. Korvatulehdus. Kaatosateessa terveysasemalle. Pahin uhmaikä. Rattaista pois ja kohti autotietä. Ei päässyt autotielle. Meni makaamaan selälleen jalkakäytävälle ja kiukutteli. Kaatosateessa. Korvatulehdukseen saatiin lääkkeet. Illalla syttyi meidän talossa tulipalon alku. Toinen lapsi nukkumassa, toinen yöpuvussa sohvalla. Ulkona 5 paloautoa ja ambulanssi, eikä vielä hajuakaan mitä on tapahtunut, mietin vaan että miten kummassa saan kaksi lasta ja kaksi kissaa ulos asunnosta. Onneksi ei tarvinnut; joku oli unohtanut lenkkivaatteet lähelle kiuasta ja ne olivat ehtineet hieman kärähtää. Huh.
Nyt mieheni lähtee taas filmaamaan, lamastako lie johtuu että nyt määränpää on Kajaani. Kaukana sekin mutta kuitenkin samassa maassa. Tukijoukot eli molemmat mummit ja yksi isoisä on valjastettu apuun. Kuopus sairaana, eilen illalla nousi kuume. Mies vielä tänään lapsen kanssa kotona, mina ehkä huomenna jos tarvitsee. Kohta on viikonloppu ja mennään mummin luo jos tilanne sallii. Maanantai vapaa, tiistain viennit ja haut sovittu (eskari ja päiväkoti). Keskiviikkona tulee mies takaisin. Näin jäsenneltynä tuntuu helpottavalta, kyllä tästä selvitään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi <3