Yksi paikka, johon kesälomasta kannattaa uhrata ainakin yksi päivä, on Kruunuvuori ja sen hylätyt huvilat. Paikka on suorastaan maagisen aavemainen ja ainakin se minussa herättää todella voimakkaita tunteita ja jopa pelkoa. Sijainti on upea, merenrannalla ja lähellä asutusta, mutta silti syrjässä metsän keskellä. Taloille ei vie tietä, vaan risteileviä polkuja. Koko alue on ränsistynyt ja lahonnut, ja siellä kulkiessa voi vain arvailla missä loistossa nämä kauniit rakennukset ovat joskus olleet. Tämä alue alkoi rakentua jo 1800-luvulla, ja vuonna 1955 suomalainen liikemies Aarne Aarnio osti alueen, ehkäpä rahankiilto silmissään tarkoituksenaan muuttaa se tuhansien asukkaiden asuinalueeksi. Onneksi kaupunki kuitenkin suojeli aluetta, ja on tehnyt sitä tähän päivään saakka. Nyt huhutaan jo kaavoituksessa olevan 10 000 asukkaan asuinalue. Teinit ovat ilmeisesti myös yrittäneet edesauttaa hanketta muutamilla tuhopoltoilla, ja muutama huvila onkin kadonnut savuna ilmaan.
Ensimmäinen huvila alueelle tultaessa, Lindbergin huvila, ja ainakin minun mielestäni kaikkein vaikuttavin.
Sisältä tuo huvila on tämän näköinen. Parempi katsoa siis vain ulkoa.
Seuraavassa huvilassa, nimeltään Villa Walhelm, asuttiin 1980-luvulle saakka. Lattialta löytyi runsaasti mainoksia ja jopa osoitettua postia Siiri-nimiselle naiselle. Jostain muistan lukeneeni, että huviloissa asui Aarnion työntekijöitä. Villa Walhelmin sisätiloista löytyi myös vanha hella sekä pari hetekkaa:
Villa Walheimista eteenpäin on Puutarhurin huvila, vanhojen kivisten aidantolppien jälkeen alkavalla "pihatiellä":
Sisällä oli näin hyvin säilynyt kakluuni, joka tosin oli saanut koristelut kylkeensä:
Myös täällä oli vanha hella:
Puutarhurin huvilan jälkeen saavuimme Villa Kissingen pihaan, joka olikin jo aika surullinen näky...
"The rich arsehole inn"...
Aavemaiset portaat johtivat yläkertaan. Liukuukohan näitä pitkin iltahämärässä joku vaalea hahmo...? Ainakin Villa Kissingen pihalla on 100 vuotta vanha Makki-koiran hauta. Tätä emme löytäneet, sillä hautakivi on kuulemma varastettu! Uskomatonta...
Viimeinen huvila meidän reitillämme oli Villa Hallebo, joka kyllä itse asiassa voisi olla jopa asuttavassa kunnossa, jos ei liikoja vaadi. Ulkona oli tällainen kyltti:
Ulko-ovi oli kuitenkin apposen auki. Kun kurkistimme sisään, jostain kuului selvästi kahahdus...Emme siis laittaneet nenäämme tämän pidemmälle...
Kruunuvuoren aluetta on vaikea selittää. Eivätkä kuvatkaan kerro riittävästi. Päällimmäisenä jää mieleen välinpitämättömyys, ja mietintä siitä, millaista elämää alueella ja näissä kauniissa taloissa on joskus vietetty. Miksi niistä ei ole haluttu huolehtia? Jos haluat tietää lisää tästä alueesta, kannattaa lukea kirja Unohdettujen huviloiden tarina, Minna Torppa ja Aurora Reinhard
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi <3