Kissan syöpä ja kuolema

Kirjoitan nyt erilaisen tekstin, joka ei liity mitenkään lapsiin tai kosmetiikkaan mutta meidän perheeseemme kyllä. Meidän kissamme sairastui syöpään, tai lähinnä syöpä todettiin. 5 päivän saattohoidon (siis todella VAIN 5 päivää!) ajan etsin hullun lailla netistä tietoja kissan syöpäkasvaimista, kauanko kissa elää diagnoosin jälkeen, pitääkö lopettaa, mitä muut ovat tehneet… jotain vanhoja keskustelupalstoja löysin ja tietysti eläinlääkäreiden sivustoja, jossa kerrottiin kissojen syöpähoidoista. 

Halusin kirjoittaa tämän tekstin, jos se auttaisi jotakuta koska kissan syöpätapauksista löytyy loppujen lopuksi tosi vähän tietoa, paljon vähemmän kuin koirista. Itse oletan tämän johtuvan siitä, että kissa on lopetettava aika pian kun syöpädiagnoosi tulee, sillä kissojen pahanlaatuiset kasvaimet ovat nopeasti eteneviä. 

Kissamme, 16-vuotias Gizmo alkoi siis oksennella loppusyksystä. Turkki takkuuntui mutta selvittelin sitä harjaamalla. Olin ajatellut viedä kissan joulukuun alussa tutkimuksiin koska Gizmo söi ja vaikutti muutenkin hyvin voivalta. Marraskuun puolivälissä oksennuksessa näkyi vähän verta joten varasin saman tien parin päivän päähän lääkärin ajan Pieneläinsairaalasta. Verikokeet olivat kaikki kunnossa, alkavaa munuaisten vajaatoimintaa mutta tuon ikäisellä kissalla erittäin normaalia. 

Sydämestä löytyi sivuääni, jonka vuoksi varasimme ajan sydämen ultraäänitutkimukseen ja sovimme, että samalla tehdään myös laaja vatsaontelon ja sisäelinten ultra. Sydän oli kunnossa. Diagnoosi vatsaultrasta oli syöpä mutta lähinnä kardiologi epäili multisentrista lymfoomaa. Saimme Gizmon vielä kotiin saattohoitoon. Meidän onneksemme hän söi hyvin joten saimme antaa kaikkia herkkuruokia. Kipulääkitys (opioidit) tekivät hänet vain ikävän vainoharhaiseksi ja yöt hän viettikin tuijottamalla ikkunasta ulos. Näkikö siellä jotain tai myös erittäin surullisena mietin että kissa jättää jäähyväisiä tutuille maisemille… onneksi kuitenkin oli kipulääkitys. Myös vatsansuojalääkkeitä annettiin. Kakka tuli vain Levolacin avulla. Tuli tunne ettei tämä ole enää kissan elämää.

Jäähyväisten tuntua tuli siitäkin että Gizmo kävi yöllä nukkumassa jokaisen perheenjäsenen sängyssä, myös lasten..Muistan sen yön kun tunsin painon jalkojeni päällä ja nostin katseeni, Gizmohan se siinä <3

5 päivän jälkeen meille oli varattu aika uuteen ultraan Pieneläinsairaalan onkologille. Lymfoomaa nimittäin voidaan hoitaa myös eläimillä. Paranemisesta ei ole toiveita, mutta laadukasta elinaikaa voidaan mahdollisesti pidentää, tosin hoito voi viedä myös kissan hengen tuhoamalla luuytimen, jos nyt oikein muistan. Uudesta ultrasta tuli kuitenkin erittäin lohduton tuomio: Syöpä maksassa, haimassa, pernassa (todennäköisesti), vatsanpeitteissä ja imusolmukkeissa. Lääkäri ei osannut sanoa, mistä syöpä oli edes lähtöisin, mutta maksan isot kasvaimet näyttivät hemangiosarkoomalta. Yleisempi koirilla ja harvinaisempi kissoilla. Meidän Gizmo oli erittäin harvinainen kissa ja kantoi palloa suussaan koiran tavoin. Sai sitten harvinaislaatuisen syövänkin. Tuntuu epäreilulta. Vaikka ikää oli yli 16 vuotta, Gizmon järki leikkasi kuin partaveitsi ja lihakset, hampaat jne. olivat huippukunnossa. Ehkä vuosia olisi ollut vielä monta, vaikka mistä sitä tietää.

Gizmo oli laihtunut 300 g viikossa (yhteensä painoa oli siis jo tippunut yli kilon), syömisestä huolimatta. Lääkäri antoi elinaikaa viikosta kahteen. Hän sanoi myös että Gizmon syöpä on erittäin aggressiivinen eikä mitään olisi ollut eikä ollut tehtävissä. Teimme raskaan mutta mielestämme ainoan oikean päätöksen. Pyysin että Gizmo pidetään sen verran hereillä (oli rauhoitettu tutkimusta varten), että tunnistaa minut vierellään. Näin kävikin, korvat heiluivat ja hyrinä alkoi kuulua kun menin huoneeseen ja otin hänet syliini. Kieli oli vähän ulkona, sanoin että tiedätkö että näytät ihan hassulta kun kieli roikkuu tolleen suusta ulkona. Maiskutteli kielen suun sisään. Kaikkein pahimmalta tuntui se että ehkä hän ajatteli että haen hänet kotiin… Yritin olla ajattelematta sitä. Paijasin silkinsileää turkkia viimeisen kerran ja leikkasin saksilla karvatupsun muistoksi. Suljin silmäsi ja toivotin turvallista matkaa… rakas… lähdit kuten elitkin; saappaat jalassa. Tai ainakin valkoiset pussihousut.

Gizmo muutaman kuukauden ikäisenä meille tultuaan vuonna 2000

Kotona saattohoidossa

 Päivää ennen lähtöä...

Lepää rauhassa rakas Gizmo <3 olet aina sydämissämme.