Meidän lapset ei tappele

Joo niin vissiin :D
Näin minä ajattelen jos joku sanoo noin. Siis ensimmäinen ajatus on ”valehtelija”. En tosiaankaan usko että maailmassa on yhtään sisarusparia tai –parvea joissa ei tapeltaisi tai riideltäisi. Varmaan on seesteisiä kausia, niitä on onneksi meilläkin muuten tulisin hulluksi tai olisin jo.

Meillä riitaa tulee varmaan eniten siitä jos toinen kokee että toinen ei saa jotain mitä toinen saa; enemmän vanhempien huomiota. Sitähän se, maalliset asiat meillä jaetaan tasan tarkkaan tasan. Vaikka toinen ei olisi kotona kun jotain ostetaan, niin ostetaan sille toisellekin, silti. Tähän ovat onneksi jo lapsetkin tottuneet ja osaavat sanoa että ostetaan sillekin.
Mummolakeikoille pääsevät vuoronperään (ja sitä vanhempien hermolepoa kun kotona on vain yksi lapsi!) ja siellä ollaan tasan niin monta yötä kuin se toinenkin oli silloin 2 kuukautta sitten (tästä on parempi tehdä kirjalliset muistiinpanot). Arkisissa tilanteissa jos toinen on ottaa vapaana olevan tavaran vaikkei se toinen sitä juuri sillä hetkellä tarvitsisikaan, niin VOI tarvita. Tai jos huijataan pelissä. Onhan näitä. Pitäisi opettaa lasta sekä pitämään puolensa että joustamaan omissa tarpeissa. Ei mikään helppo rasti, aikuisellekaan.

Palatakseni hermoja raastaviin kausiin kun sitä sopua ei löydy, ei sitten millään. Kesäloma on yksi niistä. Poikkeuksetta joka vuosi mietin tulevaa lomaa kauhunsekaisin tuntein. Ihmismieli on siitä armollinen että se myös unohtaa edelliset kesälomat hyvin nopeasti. Viime vuotisia lomakuvia katsellessa tulee vain ja ainoastaan hyvä fiilis, sillä kuka nyt tappelevia lapsia kuvaisi? –Ei kukaan.
Ja parempi niin, koska hyvät muistot siivittävät uusiin ihaniin muistoihin ja innostavat tekemään uusia lomasuunnitelmia :D Niin myös tänä vuonna. Varasin jo junaliput mökille ja pitkä lomaa siintää edessä ilman sen tarkempia suunnitelmia. Ihana. Suomen kesä <3

Sitten on kesäillat. Kun lapset vihdoin viimein nukkuvat, toinen on usein nukahtanut vanhempien sänkyyn. Mennä sinne tuhisevan pienen ihmisen viereen joka hieman liikkuu unissaan ja kietoo peittoa paremmin ympärilleen ja on lämmin. Tai kun mies kantaa nukkuvan lapsen vahvoilla käsivarsillaan omaan sänkyyn, pieni käsi retkottaa rentona miehen käsivarren yli. Lapsen läheisyydestä voi humaltua, kirjoitti Laura Friman blogissaan. Kyllä, allekirjoitan. Sopivissa annoksissa :D

Olisi ihan tosi kiva kuulla mistä teillä riidellään (koska en usko ettei riidellä :D) ja millä sopu syntyy?

Oletko keksinyt kuningaskeinon jolla saat riidan helposti poikki? Jos, niin jaa täällä pliiiiss!

Aurinkoisia kesäkuun päiviä ihan kaikille!